Pidettiin sitten kokous Mynämäen sosiaalitoimistossa missä Merikratoksen perhetyöntekijät antoivat suullisen raporttinsa perheestäni kolmen viikottaisen kotikäynnin pohjalta. Vierailijoina oli puolentoista viikon aikana ollut 7 eri työntekijää, mikä mielestäni haittasi kokonaiskuvan luomista.
Joka tapauksessa todettiin että olemme normaali perhe ja lastensuojelun asiakkuus päättyi siihen. Saan perhetyöntekijöiden kirjallisen raportin viikon-parin kuluttua kun se on laadittu.
Mynämäen sosiaalitantan työn laatu sitten olikin toinen juttu. Pirjo Junnila oli asettanut kotikäynnit vauvan kotiinpalauttamisen ehdoksi koska olin vaarantanut vauvaa poukkoilemalla autojen seassa isolla tiellä, ja olin vuosia sitten estänyt sosiaalityöntekijää tulemasta kotiini kutsumalla poliisinkin paikalle. Tässä puolentoista kuukauden aikana Junnila ei ollut vaivautunut selvittämään, oliko kummassakaan syytöksessä perää, ei hänen mielestään kuulu hänen tehtäviinsä. Sattumalta palaverissa oli myös se sosiaalityöntekijä jota en muka ollut päästänyt sisään, ja hän vahvisti istuneensa keittiön sohvalla :)
Pirjo Junnila myös ilmoitti että ei suostu tekemään vauvani pahoinpitelystä rikosilmoitusta.
No sen nyt arvasi - ei kai hän nyt mikään lastensuojelu ole! Ai niin, sehän hän juuri on olevinaan:
http://www.mynamaki.fi/sosiaalipalvelut/
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti