Vähän kevennystä: Jyly dataa http://family.webshots.com/video/3083371810055308698xAdKce?vhost=family
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Kiitokset adressin allekirjoittajille ja lisää kaivataan!
Ei näytä siltä, että viranomaiset aikoisivat selvittää tämän alaikäisen lapsen kaltoin kohtelun. Blogin Eeva Tiaista ja Loimaan "lastensuojelua" käsittelevissä kirjoituksissa on linkitettyinä asiakirjat, joista näkee että huostaanottoperusteet ovat sepitettyjä.
Juuri saapuneessa Loimaan sairaalan kertomuksessa todetaan että poliisin käytyä kimppuun ja osaamattoman sosiaalihenkilön hoivissaolon jälkeen "vauva vaikuttaa kivuliaalta","tullessa lapsi kivuliaan oloisesti itkevä" ja annettiin särkylääkettä. Sille tyytyväiselle vauvalle, joka revittiin äidin sylistä, joka ei perheen hoivissa itke juuri koskaan! Sanotaan että 5 kk ikäinen vauva saa olla erossa äidistä 5 tuntia - Jyly ei saanut edes tavata äitiä noin kahteen vuorokauteen!
Viranomaisia ei kiinnosta, miksi viattomalle vauvalle on tehty pahaa eikä se että tekijät kulkevat vapaina ilman tutkintaa!
Vai onko viranomaisilla vapaa lapsenrääkkäysoikeus, koskeeko lstensuojelulaki vain lapsen vanhempia?
Adressi löytyy täältä
http://www.adressit.com/liftarivauva
ja googlella helposti hakusanalla "liftarivauva".
Yhteys liftariäitiin säpo johanna.metsajatti@kolumbus.fi
Juuri saapuneessa Loimaan sairaalan kertomuksessa todetaan että poliisin käytyä kimppuun ja osaamattoman sosiaalihenkilön hoivissaolon jälkeen "vauva vaikuttaa kivuliaalta","tullessa lapsi kivuliaan oloisesti itkevä" ja annettiin särkylääkettä. Sille tyytyväiselle vauvalle, joka revittiin äidin sylistä, joka ei perheen hoivissa itke juuri koskaan! Sanotaan että 5 kk ikäinen vauva saa olla erossa äidistä 5 tuntia - Jyly ei saanut edes tavata äitiä noin kahteen vuorokauteen!
Viranomaisia ei kiinnosta, miksi viattomalle vauvalle on tehty pahaa eikä se että tekijät kulkevat vapaina ilman tutkintaa!
Vai onko viranomaisilla vapaa lapsenrääkkäysoikeus, koskeeko lstensuojelulaki vain lapsen vanhempia?
Adressi löytyy täältä
http://www.adressit.com/liftarivauva
ja googlella helposti hakusanalla "liftarivauva".
Yhteys liftariäitiin säpo johanna.metsajatti@kolumbus.fi
29.7. Loimaan "lastensuojelun" sekavat esitykset
Loimaan kaupunki toimitti asianajajan pyynnöstä Loimaan sosiaalipäivystyksen tapahtumaraportin.
Siinä esitetään väkivaltainen äiti, on "puristanut vauvaa kovaa kainalossaan". Poliisin kertomaa, koska tuo raportin kirjoittanut koulunkäyntiavustaja Eeva Tiainen ei itse ollut liftauspaikan lähelläkään.
Eeva Tiainen kirjoittaa, että äiti uhkaili häntä ja poliisia. Ei, se ei ollut uhkailua vaan lupaus: "vauvani rääkkääminen selvitetään ja mitä pitempään se jatkuu, sitä pitempään selvitellään".
Jylyn hoitokassissa oli 5 tai 6 vaippaa. Eeva Tiainen kirjoittaa raportissa että äidin kassissa oli 2 kpl vaippoja. Eeva Tiaisen lastensuojeluilmoituksessa Turun sosiaalipäivystykseen äidillä ei ollut vauvalle vaippoja enää ollenkaan. (Lastensuojeluilmoitus)
Ja tämä nainen väittää MINUN olleen sekaisin!
Ainoa selkeästi tosi syytös on se että vauvalle ei ollut vesipulloa. Miksi olisi ollut, tämä 8,5 -kiloinen imetysvauva latki litran äidinmaitoa päivässä ja päälle vetiset puurot ja pilttisoseet, sai nestettä yli 10 % painostaan päivässä! Ei sen päälle enää vettä tarvitse eikä huoli.
Tiainen unohti hassusti mainita imetyksestä lastensuojeluilmoituksessa kuten tässä raportissakin, ja siitä että katkaisi imetyksen.
Loimaan kunta antoi hienon vauvani höpsäkän hoiviin, joka ei osaa hoitaa vauvoja eikä ymmärrä niiden tarpeita! Kuten vauvan hillitön rääkyminen poliisiasemallakin osoitti. Se vauvan hätä, jonka muistaminen vieläkin oksettaa kun en putkaan heitettynä saanut Jyly-parkaa auttaa. Eikö Loimaan kaupungilla tosiaan ole ketään lastenhoitotaitoista käytettävissä kun pitäisi auttaa väkivaltaisesti kohdeltua viatonta vauvaa?
Lastensuojelulaki velvoittaa kunnan järjestämään lastensuojelun, mm. turvaamaan mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon. Sen sijaan Loimaan kaupunki rääkkäsi vauvaani.
Tapahtumaraportti on aika vaisu esitys verrattuna siihen ilmoitukseen, minkä Tiainen kehitti lastensuojelupäivystykselle. Siinähän äiti poukkoili tielläkin vaarantaen lapsen, tässä raportissa semmoista ei mainita. Ehkä siksi, että semmoista ei tapahtunut...
tiistai 28. heinäkuuta 2009
28.8.Naisten ajatuksia yksilönvapaudesta ja kansalaisoikeuksista
Tämän liftariäitijupakan yhteydessä on käynyt ilmi, että suuri osa suomalaisista naisista ei hyväksy virkavallaan kyseenalaistamista. Poliisia on kunnioitettava ja myös osoitettava kunnioitusta. Ja toteltava siitä riippumatta, onko poliisin antama määräys laillinen vai ei.
Moni menee vielä niin pitkälle että poliisin kanssa pitää asioida oikealla tyylillä, poliisilla on oikeus voimatoimiin jos ei oikeaa tyyliä löydy - on kansalainen rikkonut lakia tai ei.
Tämä on aika mykistävää oikeusvaltiossa. Ehkä sitä ei osaa arvostaa ennenkuin sen menettää...
Moni menee vielä niin pitkälle että poliisin kanssa pitää asioida oikealla tyylillä, poliisilla on oikeus voimatoimiin jos ei oikeaa tyyliä löydy - on kansalainen rikkonut lakia tai ei.
Tämä on aika mykistävää oikeusvaltiossa. Ehkä sitä ei osaa arvostaa ennenkuin sen menettää...
maanantai 27. heinäkuuta 2009
27.7. Poliisiin on petytty ennenkin VOL 6
Tämä muistelo erään perhefoorumin lukijoille mietittäväksi:
Olin tulossa pikkupakkasaamuna lehdenjaosta kello kuuden aikoihin aamulla. Huomasin rivitalon seinustalla jokin mytyn, katsoin lähempää. Siinä makasi naapurin noin 15-vuotias poika, jonka olin nähnyt pihalla töihin lähtiessäni.
En saanut poikaa hereille. Hengitti kyllä ihan hyvin. Kävin soittamassa pojan kodin ovikelloa, ei ollut ketään kotona. Kipitin kotiin ja soitin poliisille (se oli joskus vuonna 2001 kun ei ollut vielä hätäkeskus välissä).
Poliisi lupasi lähettää partion. Hetken mietittyäni otin vierastäkin komerosta ja menin peittelemään pojan.
Keittelin aamuteen ja tein voileivät... Ei kuulunut autonääniä. Menin katsomaan ulos - ei ollut ketään tullut.
Lopulta soitin uudestaan poliisille. Sieltä sanottiin että "meillä on juuri vuoronvaihto tulossa, ei täältä nyt vähään aikaan ole ketään lähdössä".
Kinaamisen jälkeen poliisipäivystäjä totesi että jos jokin kiire on niin pitää kutsua ambulanssi. Siinä jo ärähdin ja sanoin että "soittakaapa te kun olette töissä, minä olen työpäiväni tehnyt!". Poliisipäivystäjä ärhenteli takaisin.
Ambulanssi tuli nopeasti. Abulanssimiehet ravistelivat poikaa kuin rättiä ja heräsihän se, alkuun lähti tokkuraisena juoksemaan pellolle ja lensi nokilleen. Vähitellen enemmän tolkkuihinsa, jätin ambulanssimiehet selvittelemään tilannetta.
Jonkin ajan kuluttua toinen ambulanssimies toi peitteen ovelleni ja kehui, että oikein toimittu. Pojan äiti olikin ollut kotona, outo tapaus.
Onhan nuorilla pojilla hyvä verenkierto, mutta saisiko silti Sinun poikasi jättää pakkaseen makaamaan?
Olin tulossa pikkupakkasaamuna lehdenjaosta kello kuuden aikoihin aamulla. Huomasin rivitalon seinustalla jokin mytyn, katsoin lähempää. Siinä makasi naapurin noin 15-vuotias poika, jonka olin nähnyt pihalla töihin lähtiessäni.
En saanut poikaa hereille. Hengitti kyllä ihan hyvin. Kävin soittamassa pojan kodin ovikelloa, ei ollut ketään kotona. Kipitin kotiin ja soitin poliisille (se oli joskus vuonna 2001 kun ei ollut vielä hätäkeskus välissä).
Poliisi lupasi lähettää partion. Hetken mietittyäni otin vierastäkin komerosta ja menin peittelemään pojan.
Keittelin aamuteen ja tein voileivät... Ei kuulunut autonääniä. Menin katsomaan ulos - ei ollut ketään tullut.
Lopulta soitin uudestaan poliisille. Sieltä sanottiin että "meillä on juuri vuoronvaihto tulossa, ei täältä nyt vähään aikaan ole ketään lähdössä".
Kinaamisen jälkeen poliisipäivystäjä totesi että jos jokin kiire on niin pitää kutsua ambulanssi. Siinä jo ärähdin ja sanoin että "soittakaapa te kun olette töissä, minä olen työpäiväni tehnyt!". Poliisipäivystäjä ärhenteli takaisin.
Ambulanssi tuli nopeasti. Abulanssimiehet ravistelivat poikaa kuin rättiä ja heräsihän se, alkuun lähti tokkuraisena juoksemaan pellolle ja lensi nokilleen. Vähitellen enemmän tolkkuihinsa, jätin ambulanssimiehet selvittelemään tilannetta.
Jonkin ajan kuluttua toinen ambulanssimies toi peitteen ovelleni ja kehui, että oikein toimittu. Pojan äiti olikin ollut kotona, outo tapaus.
Onhan nuorilla pojilla hyvä verenkierto, mutta saisiko silti Sinun poikasi jättää pakkaseen makaamaan?
lauantai 25. heinäkuuta 2009
26.7. Artistiko maksaa?
Kun viranomainen hölmöilee, kuka maksaa viulut?
No ei ainakaan se hölmöilevä virkamies. Päin vastoin, hän saa palkkaa sekä hölmöilemisestä että sen selvittelemisestä.
Minulle satoi viime viikolla laskuja sairaalasta ja ambulanssista. Puhelin- ja bensakuluja on ollut kun kerään lausuntoja ja viranomaisten asiakirjoja. Niille sadoille euroille yksinhuoltajan perheellä olisi parempaakin käyttöä.
Yhteiskunnalle lasku on tietenkin ihan eri luokkaa, jo yksi sairaalapäivä maksaa satoja euroja.
Perheeni on ankarassa tarkkailussa, meillä käy sosiaalipalveluyrityksen "sosiaalikytät" kolme kertaa viikossa.
Se on hieno palvelu! Korvessa asuvalle äitiyslomalaiselle maksetaan juttuseuraa, nuo perhetyöntekijät ovat mukavaa ja huumorintajuista väkeä. Saan ammatti-ihmisten lausunnon perheestäni enkä epäile yhtään noiden ihmisten puolueettomuutta: lausunto tulee olemaan rehellinen ja asiallinen.
Mutta kuntani sosiaalitoimi maksaa tästä lystistä maltaita. Yksityinen firma, kaksi työntekijää yhtaikaa, montakohan tuhatta euroa kuukaudessa mahtaa olla kustannus?
Otan siitä aikanaan selvää ja teen kuntalaisaloitteen siitä että joka euro korkoineen peritään takaisin Loimaan kunnalta, jonka työntekijän perättömään lastensuojeluilmoitukseen tämä touhu perustuu.
No ei ainakaan se hölmöilevä virkamies. Päin vastoin, hän saa palkkaa sekä hölmöilemisestä että sen selvittelemisestä.
Minulle satoi viime viikolla laskuja sairaalasta ja ambulanssista. Puhelin- ja bensakuluja on ollut kun kerään lausuntoja ja viranomaisten asiakirjoja. Niille sadoille euroille yksinhuoltajan perheellä olisi parempaakin käyttöä.
Yhteiskunnalle lasku on tietenkin ihan eri luokkaa, jo yksi sairaalapäivä maksaa satoja euroja.
Perheeni on ankarassa tarkkailussa, meillä käy sosiaalipalveluyrityksen "sosiaalikytät" kolme kertaa viikossa.
Se on hieno palvelu! Korvessa asuvalle äitiyslomalaiselle maksetaan juttuseuraa, nuo perhetyöntekijät ovat mukavaa ja huumorintajuista väkeä. Saan ammatti-ihmisten lausunnon perheestäni enkä epäile yhtään noiden ihmisten puolueettomuutta: lausunto tulee olemaan rehellinen ja asiallinen.
Mutta kuntani sosiaalitoimi maksaa tästä lystistä maltaita. Yksityinen firma, kaksi työntekijää yhtaikaa, montakohan tuhatta euroa kuukaudessa mahtaa olla kustannus?
Otan siitä aikanaan selvää ja teen kuntalaisaloitteen siitä että joka euro korkoineen peritään takaisin Loimaan kunnalta, jonka työntekijän perättömään lastensuojeluilmoitukseen tämä touhu perustuu.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
24.7. Luottamushenkilöt vastaavat
Olen saanut ystävällisiä viestejä luottamushenkilöiltä (kansanedustajilta) joita pyysin kiinnittämään huomiota tapaukseeni jossa poliisit kävivät rauhanomaisen naisliftarin kimppuun syyttä.
"Hyvä Johanna M
Luin tapauksesta lehdissä. Julkisuudessa olevien tietojen perusteella tapaus näyttää oudolta ja olisi hyvä jos se virallisesti selvitettäisiin.
Ystävällisin terveisin Jacob Söderman "
(Viestissä oli myös ohjeita kantelun tekemiseen ja tietyt henkilöt joille Söderman suosittelee kantelun osoittamista.)
Janina Andersson pahoitteli kokemaamme ja toivotti voimia.
Tervehdys tuli myös perustuslakivaliokunnan jäsen Heli Järviseltä.
"Hyvä Johanna M
Luin tapauksesta lehdissä. Julkisuudessa olevien tietojen perusteella tapaus näyttää oudolta ja olisi hyvä jos se virallisesti selvitettäisiin.
Ystävällisin terveisin Jacob Söderman "
(Viestissä oli myös ohjeita kantelun tekemiseen ja tietyt henkilöt joille Söderman suosittelee kantelun osoittamista.)
Janina Andersson pahoitteli kokemaamme ja toivotti voimia.
Tervehdys tuli myös perustuslakivaliokunnan jäsen Heli Järviseltä.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Loimaan lastensuojelupäivystäjä olikin koulunkäyntiavustaja!
Pahoinpidellyt äiti ja vauva odottivat toisistaan erotettuina Loimaalla lastensuojelutyöntekijää paikalle avukseen.
Saapui tyly keski-ikäinen nainen joka ei suostunut keskustelemaan äidin kanssa lainkaan. Vei vauvan, itketti vauvaa, riepotti häntä ympäri kylää turhissa tarkastuksissa, korvasi äidinmaidon Tuttelilla, teki karmaisevan lastensuojeluilmoituksen jolla äiti ja vauva erotettiin noin kahdeksi vuorokaudeksi kokonaan toisistaan. Viisi kuukautta täyttävä vauva, joka ikäkaudessaan tarvitsee äidin läheisyyttä jatkuvasti.
Tuo Eeva Tiainen, jonka tarinat täysin ohjasivat vauvan sijoituksesta päättänyttä Turun seudun sosiaalipäivystystä sekä vauvan kotikunnan sosiaalityöntekijöitä, ei ollutkaan minkään sortin lastensuojelutyöntekijä, vaan loimaalainen koulunkäyntiavustaja!
Saapui tyly keski-ikäinen nainen joka ei suostunut keskustelemaan äidin kanssa lainkaan. Vei vauvan, itketti vauvaa, riepotti häntä ympäri kylää turhissa tarkastuksissa, korvasi äidinmaidon Tuttelilla, teki karmaisevan lastensuojeluilmoituksen jolla äiti ja vauva erotettiin noin kahdeksi vuorokaudeksi kokonaan toisistaan. Viisi kuukautta täyttävä vauva, joka ikäkaudessaan tarvitsee äidin läheisyyttä jatkuvasti.
Tuo Eeva Tiainen, jonka tarinat täysin ohjasivat vauvan sijoituksesta päättänyttä Turun seudun sosiaalipäivystystä sekä vauvan kotikunnan sosiaalityöntekijöitä, ei ollutkaan minkään sortin lastensuojelutyöntekijä, vaan loimaalainen koulunkäyntiavustaja!
22.7. Adressilla lastensuojelumielivaltaa vastaan!
Liity vaatimaan Jyly-vauvan karmean kohtelun tutkimista ja lastensuojelun asiakkaille parempaa oikeusturvaa!
http://www.adressit.com/liftarivauva
http://www.adressit.com/liftarivauva
tiistai 21. heinäkuuta 2009
21.7. Liftariäidin perheestä lisätietoja
Eli onko tämä äiti narkkari, juoppo, pubiruusu, yhteiskunnan elätti, "sosiaalitapaus"?
Ei ole.
Johanna Metsäjätti perheenäitinä.
Ahkera veronmaksajaperhe.
Mutta kaikilla perheillä ja vanhemmilla, myös pubiruusuilla ja sosiaalitapauksilla, pitää Suomessa olla perustuslailliset oikeudet sekä viranomaisten taholta lakiin perustuva asiallinen kohtelu. Onhan kaikken törkeintä polkea niitä ihmisiä, joilla ei ole voimavaroja tai kykyjä valittaa!
(Klikkaa joka asiakirjassa FULL SIZE kuvan yläreunasta, että saat tekstin luettavan kokoiseksi.)
Ei ole.
Johanna Metsäjätti perheenäitinä.
Ahkera veronmaksajaperhe.
Mutta kaikilla perheillä ja vanhemmilla, myös pubiruusuilla ja sosiaalitapauksilla, pitää Suomessa olla perustuslailliset oikeudet sekä viranomaisten taholta lakiin perustuva asiallinen kohtelu. Onhan kaikken törkeintä polkea niitä ihmisiä, joilla ei ole voimavaroja tai kykyjä valittaa!
(Klikkaa joka asiakirjassa FULL SIZE kuvan yläreunasta, että saat tekstin luettavan kokoiseksi.)
21.7. Eeva Tiainen ja perätön lastensuojeluilmoitus
Eeva Tiainen otti liftariäidiltä viedyn vauvan huostaansa ja teki Turun sosiaalipäivystykselle lastensuojeluilmoituksen:
"Eeva Tiainen kertoo, että poliisi ottanut kiinni Tarja Metsäjätin jolla ollut pieni vauva sylissään. Tarja on liftannut autoilijoiden kyytiin ja muutenkin poukkoillut tiellä huolestuttavasti. Hätäkeskukseen oli tehty äidistä ja vauvasta useita ilmoituksia. Äiti oli ollut hyvin aggressiivinen ja ei suostunut aluksi kertomaan vauvan nimeä. Äiti lähinnä keskittyi väittämään poliisin käyneen häneen käsiksi. Äiti ohjattu Vakka-Suomen sairaalaan aggressiivisuuden ja sekavuuden vuoksi ja sinne hän lähti vapaaehtoisesti. Vauva Jylyn Äidillä ei esim. ollut vaippoja vauvalle eikä vesipulloa vauvan juottamista varten helteisenä päivänä. "
"Lääkäri teki Jyly Metsäjätistä lähetteen TYKS:an lastenklinikalle, koska epäili Jylyn mahdollisesti kuivuneen ilman juotavaa ja koska äiti sanoi poliisin pahoinpidelleen vauvaa."
Lastensuojeluilmoitus: s. 1 2 3 4 5 6 7 (Aseta hiiri tekstin päälle ja paina alakulmaan ilmestyvää kuvaketta saadaksesi tekstin normaalikokoon.)
Onneksi olemme Suomessa ja vauva pelastettiin äidiltä joka oli selvästikin sekaisin kuin seinäkello, vaarantaa lapsen juoksentelemalla autojen seassa tiellä, ei huolehdi vauvan perustarpeista yhtään pätkää! Ja yritti salata henkilöllisyyden, ei varmaan ollut puhtaat jauhot pussissa!
Vai mitenkäs ne faktat taas olivatkaan...
1. Asianajaja on saanut tallenteet "useista" hätäkeskukseen tulleista soitoista. Toisessa naispuolinen soittaja epäili että saattaa olla ihan hölmö soitto mutta joku nainen liftaa vauvan kanssa, kaikki näyttää kyllä olevan ihan ookoo mutta soitti kuitenkin. Toisessa miespuolinen soittaja ihmettelee kun liftareilla ei ole ollenkaan matkatavaroita vaan pelkkä kaukalo, pitäisi ehkä tarkistaa onko vauva oma.
Siis mitä poukkoilua? Ei mitään vaan täysin normaalia ja asiallista liftaamista! Hätäkeskuksen soitot tallenteesta purettuina täällä. Vauvan kirkkaanoranssi-keltainen varustekassi oli onnistunut jäämään näkymättömiin turvaistuimen taakse.
2. Vauvaparan mahdollinen kuivuminen helteisessä säässä. Oli leppeä kesän alkuilta, melko pilvistä, vain muutaman hetken lämpötila kävi hellerajan yläpuolella. Vauva ja äiti olivat lähteneet matkaan Turun Kupittaalta klo 15, poliisien käydessä käsiksi klo 17 jälkeen he olivat olleet ulkosalla reilun tunnin. Äidinmaito vauvalle oli visusti mukana. Eeva Tiaisen lastensuojeluilmoitukseen keksimä "kuivumisepäily" epäuskottavuudessaan täysin naurettava. Tyksin papereissa siitä ei mainita mitään. Loimaan seudun säätila 1.7. klo 16-18 Ilmatieteen laitoksen Jokioisten mittauspisteestä.
Vauvahan oli erinomaisen terve ja hyvässä kunnossa, ks. Tyksin raportit: s. 1 2 3 4
3. Ei vaippoja vauvalle? Tyksin hoitaja listasi pyynnöstä vauvan hoitokassin sisällön. Vaippoja oli enää vain yksi, koska toinen Jylyn siskoista ei ollut huomannut hoitohuoneessa sairaalan vaippoja ja oli vaihtanut vauvalle omia vaippoja kassista. Mutta yksi vaippa oli kuitenkin edelleen! Listaus.
4. Vauvan nimen salaaminen: Eeva Tiainen kysyi putkan oviluukusta vauvan nimeä. Vastasin että "noilla poliiseilla on kaikki tiedot paperilla mutta nyt pitää huolehtia vauvasta, hän on aivan shokissa!" Eeva Tiainen ärähti että "Jaaha, tämä ei tee minkäänlaista yhteistyötä!" ja luukkua alettiin sulkea. Aloin kiireesti luetella lapsen henkilötiedot (jotka siis olin ilmoittanut paikalla oleville poliiseille ja ne oli tarkistettu poliisiauton päätteellä Väestörekisterikeskuksesta). Sitten luukku pamahti kiinni. Eeva Tiainen kävi vielä pitkän ajan kuluttua kysymässä "onko vauva äidinmaidolla". Muuten hän ei suostunut puhumaan kanssani lainkaan vauvasta eikä muusta.
5. Sekava ja aggressiivinen äiti. Loimaan terveyskeskuslääkäri ei nähnyt sekavaa eikä aggressiivista naista, ei myöskään äitiä suljetulle osastolle vienyt ambulanssikuski. Uudenkaupungin psykiatrisen osaston psykiatri näki tutkimuksessaan ihan normaalin ihmisen.
Loimaan tk s. 1 2, ambulanssiraportti ja -muistio, Uudenkaupungin psykiatrian osaston lausunto s. 1 2.
Olen jakanut lehtiä kaikissa kaupunginosissa enemmän kuin kukaan joutumatta minkäänlaisiin uhkatilanteisiin. En ole ottanut tarjolla olevaa kaasuasetta koska mielestäni ihmisten kanssa tulee toimeen jos haluaa. Jalkapallokatsomossa, jossa monet purkavat aggressioitaan, olen ollut hyvin rauhanomainen kannattaja. Lausunto.
(Yksityishenkilöiden lausunnoissa internetissä nimet peitetty.)
"Sekavaksi" ihmiseksi sain asioita hoidettua erinomaisen hyvin: sisaret Jylyn tueksi Tyksiin osastolle, vaikka osastolla ei normaalisti saanut olla omaisia yöaikaan. Järjestin psykiatrin lausunnon itselleni seuraavana päivänä, vaikka lastensuojelu ei suotunutkaan sinä päivänä sitä lukemaan eikä edes puhumaan kanssani. Hankin muitakin lausuntoja seuraavan päivän huostaanottopalaveriin. Kahden lehden toimittajat ja kuvaajat. Sisarusten vahtivuoron vaihto Tyksiin 50 km päähän kotoa. Estin sosiaaliviranomaisten päättämän vauvan riepottamisen vastaanottokotiin. Normaalit kotiasiat kuten hevosten heinien niitto. Ja tämä kaikki sen jälkeen kun joukko isoja miehiä oli käynyt väkivaltaisesti minun ja vauvan kimppuun, vauva viety enkä saanut häntä edes tavata... Ei, sekavuus ei ole minun lajini, ei Loimaalla eikä muuallakaan.
Oliko Loimaan sähkötalossa liftauspysäkin kohdalla ehkä ollut jokin kaasuvuoto, joka olisi sekoittanut hetkellisesti äidin pään? Onko Eeva Tiainen niin kova ammattilainen, että pystyy tekemään psykologisen arvion henkilöstä putkaluukun kautta keskustelematta edes henkilön kanssa?
Tuskinpa vaan. Aggressiivisuus löytyy tasan siitä porukasta, joka käy käsittämättömästi äidin ja pikkuvauvan päälle. Ja edelleen kysyn, että miksen Jyly Metsäjätin huoltajana ole saanut kutsua kuulusteluun todistajana, miksei asianajajani ole saanut tietoa että tuolla tavalla psyykkisesti epävakaat poliisimiehet ovat tutkinnassa ja pidätetty virantoimituksesta? Onko tämä oikeusvaltio Suomi, jossa ihmisoikeustilanne pitäisi olla EU-kunnossa?
Ja olennaisinta Eeva Tiaisessa: Minkälainen ihminen käyttää väärin virka-asemaansa perättömään lastensuojeluilmoitukseen vieden pieneltä vauvalta äidin hoivan? Halusiko hän sulan hattuunsa kiireellisen huostaanoton tekemisestä?
En halua edes tietää Eeva Tiaisen sairaita motiiveja. Mutta kun asiat on selvitetty, pitää Eeva Tiaisen virkatiedoissa olla merkintä: "2009 perätön lastensuojeluilmoitus joka johti vauvan kiireelliseen sijoitukseen ilman äidin tapaamisoikeutta."
"Eeva Tiainen kertoo, että poliisi ottanut kiinni Tarja Metsäjätin jolla ollut pieni vauva sylissään. Tarja on liftannut autoilijoiden kyytiin ja muutenkin poukkoillut tiellä huolestuttavasti. Hätäkeskukseen oli tehty äidistä ja vauvasta useita ilmoituksia. Äiti oli ollut hyvin aggressiivinen ja ei suostunut aluksi kertomaan vauvan nimeä. Äiti lähinnä keskittyi väittämään poliisin käyneen häneen käsiksi. Äiti ohjattu Vakka-Suomen sairaalaan aggressiivisuuden ja sekavuuden vuoksi ja sinne hän lähti vapaaehtoisesti. Vauva Jylyn Äidillä ei esim. ollut vaippoja vauvalle eikä vesipulloa vauvan juottamista varten helteisenä päivänä. "
"Lääkäri teki Jyly Metsäjätistä lähetteen TYKS:an lastenklinikalle, koska epäili Jylyn mahdollisesti kuivuneen ilman juotavaa ja koska äiti sanoi poliisin pahoinpidelleen vauvaa."
Lastensuojeluilmoitus: s. 1 2 3 4 5 6 7 (Aseta hiiri tekstin päälle ja paina alakulmaan ilmestyvää kuvaketta saadaksesi tekstin normaalikokoon.)
Onneksi olemme Suomessa ja vauva pelastettiin äidiltä joka oli selvästikin sekaisin kuin seinäkello, vaarantaa lapsen juoksentelemalla autojen seassa tiellä, ei huolehdi vauvan perustarpeista yhtään pätkää! Ja yritti salata henkilöllisyyden, ei varmaan ollut puhtaat jauhot pussissa!
Vai mitenkäs ne faktat taas olivatkaan...
1. Asianajaja on saanut tallenteet "useista" hätäkeskukseen tulleista soitoista. Toisessa naispuolinen soittaja epäili että saattaa olla ihan hölmö soitto mutta joku nainen liftaa vauvan kanssa, kaikki näyttää kyllä olevan ihan ookoo mutta soitti kuitenkin. Toisessa miespuolinen soittaja ihmettelee kun liftareilla ei ole ollenkaan matkatavaroita vaan pelkkä kaukalo, pitäisi ehkä tarkistaa onko vauva oma.
Siis mitä poukkoilua? Ei mitään vaan täysin normaalia ja asiallista liftaamista! Hätäkeskuksen soitot tallenteesta purettuina täällä. Vauvan kirkkaanoranssi-keltainen varustekassi oli onnistunut jäämään näkymättömiin turvaistuimen taakse.
2. Vauvaparan mahdollinen kuivuminen helteisessä säässä. Oli leppeä kesän alkuilta, melko pilvistä, vain muutaman hetken lämpötila kävi hellerajan yläpuolella. Vauva ja äiti olivat lähteneet matkaan Turun Kupittaalta klo 15, poliisien käydessä käsiksi klo 17 jälkeen he olivat olleet ulkosalla reilun tunnin. Äidinmaito vauvalle oli visusti mukana. Eeva Tiaisen lastensuojeluilmoitukseen keksimä "kuivumisepäily" epäuskottavuudessaan täysin naurettava. Tyksin papereissa siitä ei mainita mitään. Loimaan seudun säätila 1.7. klo 16-18 Ilmatieteen laitoksen Jokioisten mittauspisteestä.
Vauvahan oli erinomaisen terve ja hyvässä kunnossa, ks. Tyksin raportit: s. 1 2 3 4
3. Ei vaippoja vauvalle? Tyksin hoitaja listasi pyynnöstä vauvan hoitokassin sisällön. Vaippoja oli enää vain yksi, koska toinen Jylyn siskoista ei ollut huomannut hoitohuoneessa sairaalan vaippoja ja oli vaihtanut vauvalle omia vaippoja kassista. Mutta yksi vaippa oli kuitenkin edelleen! Listaus.
4. Vauvan nimen salaaminen: Eeva Tiainen kysyi putkan oviluukusta vauvan nimeä. Vastasin että "noilla poliiseilla on kaikki tiedot paperilla mutta nyt pitää huolehtia vauvasta, hän on aivan shokissa!" Eeva Tiainen ärähti että "Jaaha, tämä ei tee minkäänlaista yhteistyötä!" ja luukkua alettiin sulkea. Aloin kiireesti luetella lapsen henkilötiedot (jotka siis olin ilmoittanut paikalla oleville poliiseille ja ne oli tarkistettu poliisiauton päätteellä Väestörekisterikeskuksesta). Sitten luukku pamahti kiinni. Eeva Tiainen kävi vielä pitkän ajan kuluttua kysymässä "onko vauva äidinmaidolla". Muuten hän ei suostunut puhumaan kanssani lainkaan vauvasta eikä muusta.
5. Sekava ja aggressiivinen äiti. Loimaan terveyskeskuslääkäri ei nähnyt sekavaa eikä aggressiivista naista, ei myöskään äitiä suljetulle osastolle vienyt ambulanssikuski. Uudenkaupungin psykiatrisen osaston psykiatri näki tutkimuksessaan ihan normaalin ihmisen.
Loimaan tk s. 1 2, ambulanssiraportti ja -muistio, Uudenkaupungin psykiatrian osaston lausunto s. 1 2.
Olen jakanut lehtiä kaikissa kaupunginosissa enemmän kuin kukaan joutumatta minkäänlaisiin uhkatilanteisiin. En ole ottanut tarjolla olevaa kaasuasetta koska mielestäni ihmisten kanssa tulee toimeen jos haluaa. Jalkapallokatsomossa, jossa monet purkavat aggressioitaan, olen ollut hyvin rauhanomainen kannattaja. Lausunto.
(Yksityishenkilöiden lausunnoissa internetissä nimet peitetty.)
"Sekavaksi" ihmiseksi sain asioita hoidettua erinomaisen hyvin: sisaret Jylyn tueksi Tyksiin osastolle, vaikka osastolla ei normaalisti saanut olla omaisia yöaikaan. Järjestin psykiatrin lausunnon itselleni seuraavana päivänä, vaikka lastensuojelu ei suotunutkaan sinä päivänä sitä lukemaan eikä edes puhumaan kanssani. Hankin muitakin lausuntoja seuraavan päivän huostaanottopalaveriin. Kahden lehden toimittajat ja kuvaajat. Sisarusten vahtivuoron vaihto Tyksiin 50 km päähän kotoa. Estin sosiaaliviranomaisten päättämän vauvan riepottamisen vastaanottokotiin. Normaalit kotiasiat kuten hevosten heinien niitto. Ja tämä kaikki sen jälkeen kun joukko isoja miehiä oli käynyt väkivaltaisesti minun ja vauvan kimppuun, vauva viety enkä saanut häntä edes tavata... Ei, sekavuus ei ole minun lajini, ei Loimaalla eikä muuallakaan.
Oliko Loimaan sähkötalossa liftauspysäkin kohdalla ehkä ollut jokin kaasuvuoto, joka olisi sekoittanut hetkellisesti äidin pään? Onko Eeva Tiainen niin kova ammattilainen, että pystyy tekemään psykologisen arvion henkilöstä putkaluukun kautta keskustelematta edes henkilön kanssa?
Tuskinpa vaan. Aggressiivisuus löytyy tasan siitä porukasta, joka käy käsittämättömästi äidin ja pikkuvauvan päälle. Ja edelleen kysyn, että miksen Jyly Metsäjätin huoltajana ole saanut kutsua kuulusteluun todistajana, miksei asianajajani ole saanut tietoa että tuolla tavalla psyykkisesti epävakaat poliisimiehet ovat tutkinnassa ja pidätetty virantoimituksesta? Onko tämä oikeusvaltio Suomi, jossa ihmisoikeustilanne pitäisi olla EU-kunnossa?
Ja olennaisinta Eeva Tiaisessa: Minkälainen ihminen käyttää väärin virka-asemaansa perättömään lastensuojeluilmoitukseen vieden pieneltä vauvalta äidin hoivan? Halusiko hän sulan hattuunsa kiireellisen huostaanoton tekemisestä?
En halua edes tietää Eeva Tiaisen sairaita motiiveja. Mutta kun asiat on selvitetty, pitää Eeva Tiaisen virkatiedoissa olla merkintä: "2009 perätön lastensuojeluilmoitus joka johti vauvan kiireelliseen sijoitukseen ilman äidin tapaamisoikeutta."
Eikä tuon Eeva Tiaisen pidä olla enää missään tekemisissä lasten asioiden kanssa!
perjantai 17. heinäkuuta 2009
17.7. Asiakrjojen keräilyä
Ambulanssiraportti, lääkärintarkastusten merkinnät, Loimaan säätila 1.7. klo 16 - 18... Asianajaja on lähetellyt asiakirjapyyntöjä ympäri lääniä ja nippu alkaa olla koossa.
Poliisiraportti vaan puuttuu sitkeästi. Loimaalla varmaan sorvataan huolella sitä. Eihän siihen voi laittaa että "rupesi v***u ämmä ärsyttämään joten otettiin siltä se äpärä ja heitettiin ämmä juoppoputkaan vähän miettimään!".
Poliisihan tarkisti henkilötiedot väestörekisteristä siellä pysäkillä paljon ennen päällemme käymistään. Jos siellä tiedoissa olisi ollut hyvässä ammatissa toimiva isä Jylylle, oletan että minuun ja vauvaan ei olisi koskettu. Yksinhuoltajaa potkitaan vielä nyky-Suomessa päähän usein ihan rutiinisti ja siihen olen joutunut tottumaan.
Poliisiraportti vaan puuttuu sitkeästi. Loimaalla varmaan sorvataan huolella sitä. Eihän siihen voi laittaa että "rupesi v***u ämmä ärsyttämään joten otettiin siltä se äpärä ja heitettiin ämmä juoppoputkaan vähän miettimään!".
Poliisihan tarkisti henkilötiedot väestörekisteristä siellä pysäkillä paljon ennen päällemme käymistään. Jos siellä tiedoissa olisi ollut hyvässä ammatissa toimiva isä Jylylle, oletan että minuun ja vauvaan ei olisi koskettu. Yksinhuoltajaa potkitaan vielä nyky-Suomessa päähän usein ihan rutiinisti ja siihen olen joutunut tottumaan.
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
15.7. Kuinka paljon saa vauvaa helliä sylissä?
Olen ajatellut, että vauvaa ehdottomasti pitää helliä eikä syliä saa säästää. Kun vauvalla on aina turvallisuuden tunne, hänestä kasvaa rohkea ja itsenäinen ihminen.
Mutta maailma ei ole täydellinen. Jos sataprosenttisesti hellityn, onnellisen vauvan kimppuun käy väkivaltaisia miehiä kuten Loimaalla, sydäntäsärkevä itku poliisiasemalla ei liikuta ketään paitsi lukkojen taakse teljettyä äitiä, hellä äiti katoaa päiväkausiksi perättömän lastensuojeluilmoituksen takia - olisiko sittenkin ollut parempi opettaa vauva yksinäiseen ja kylmään maailmaan ettei shokki olisi ollut niin paha?
Voihan vauvaa hoitaa näinkin: "Minä saunoin silloin kun lapsi nukkui. Jos hän sillä aikaa heräsi huutamaan, niin siinähän sitten huusi, kunnes ehdin sieltä pois. Ei olisi tullut mieleenkään hankkia hoitajaa siksi aikaa, tai vielä vähemmän jättää saunomatta. " (Lainaus: Hevostalli.neti keskustelufoorumi) Mutta meidän Jylyllä on aina ollut syli tarjolla kun on ollut huono olo. Aina, paitsi Loimaalla viranomaisten rääkättävänä.
En pysty ajattelemaan, mitä vauvani mahtoi kokea Loimaalla - muistan ikuisesti hänet shokissa tuijottelemassa poliisiauton etuosassa. Enkä pakota itseäni ajattelemaan ennenkuin 31.8. joilloin meillä on aika sairaalaan lastenpsykiatrian osastolle.
Mutta maailma ei ole täydellinen. Jos sataprosenttisesti hellityn, onnellisen vauvan kimppuun käy väkivaltaisia miehiä kuten Loimaalla, sydäntäsärkevä itku poliisiasemalla ei liikuta ketään paitsi lukkojen taakse teljettyä äitiä, hellä äiti katoaa päiväkausiksi perättömän lastensuojeluilmoituksen takia - olisiko sittenkin ollut parempi opettaa vauva yksinäiseen ja kylmään maailmaan ettei shokki olisi ollut niin paha?
Voihan vauvaa hoitaa näinkin: "Minä saunoin silloin kun lapsi nukkui. Jos hän sillä aikaa heräsi huutamaan, niin siinähän sitten huusi, kunnes ehdin sieltä pois. Ei olisi tullut mieleenkään hankkia hoitajaa siksi aikaa, tai vielä vähemmän jättää saunomatta. " (Lainaus: Hevostalli.neti keskustelufoorumi) Mutta meidän Jylyllä on aina ollut syli tarjolla kun on ollut huono olo. Aina, paitsi Loimaalla viranomaisten rääkättävänä.
En pysty ajattelemaan, mitä vauvani mahtoi kokea Loimaalla - muistan ikuisesti hänet shokissa tuijottelemassa poliisiauton etuosassa. Enkä pakota itseäni ajattelemaan ennenkuin 31.8. joilloin meillä on aika sairaalaan lastenpsykiatrian osastolle.
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Sekavuutta ja aggressiivisuutta Loimaalla
Loimaalla liftariäiti kyllästyi selvitettyään asioitaan puoli tuntia tien laidassa kahdelle poliisipartiolle, ilmoitti että "nyt riittää kun teillä ei ole enää mitään asiallista asiaa" ja lähti rauhallisesti kävelemään pysäkiltä eteenpäin.
Poliisiautot kurvasivat äidin eteen ja sitten rytisi. Vauva revittiin äidin sylistä väkivalloin ja äiti runtattiin autoon. Äiti yritti kaikin voimin kauhusta huutavan vauvansa luokse.
Muualla sitä nimitetään äidinvaistoiksi, Loimaalla sekavuudeksi ja aggressiivisuudeksi.
Äitiä pidettiin lukkojen takana kärsimässä suurta hätää herkän vauvansa takia, joka ei koskaan ole ollut vieraiden hoidossa. Sitten äiti sai vaihtoehdoiksi joko jäädä putkaan tai lähteä psykiatriselle osastolle Uutenkaupunkiin.
Hullujenhuoneelle joutuminen toki todistaa, että päässä on vikaa, mutta äiti valitsi kuitenkin sen vaihtoehdon. Poliisi teki töppöilyjensä peittelemisessä virheen: Uudessakaupungissa psykiatri tutki äidin heti ja teki rehellisen lausunnon jonka mukaan mitään sekavuutta eikä aggressiivisuutta ei todettu.
Mutta minkä joukkopsykoosin kahden partion poliisimiehet ja yksi poliisilaitoksen vartija kehittivät supatellessaan poliisiautoissaan siellä Loimaalla, kun kävivät väkivaltaisesti viattomien äidin ja vauvan päälle?
Joko heidän psyykkinen tutkimuksensa on valmis?
Poliisiautot kurvasivat äidin eteen ja sitten rytisi. Vauva revittiin äidin sylistä väkivalloin ja äiti runtattiin autoon. Äiti yritti kaikin voimin kauhusta huutavan vauvansa luokse.
Muualla sitä nimitetään äidinvaistoiksi, Loimaalla sekavuudeksi ja aggressiivisuudeksi.
Äitiä pidettiin lukkojen takana kärsimässä suurta hätää herkän vauvansa takia, joka ei koskaan ole ollut vieraiden hoidossa. Sitten äiti sai vaihtoehdoiksi joko jäädä putkaan tai lähteä psykiatriselle osastolle Uutenkaupunkiin.
Hullujenhuoneelle joutuminen toki todistaa, että päässä on vikaa, mutta äiti valitsi kuitenkin sen vaihtoehdon. Poliisi teki töppöilyjensä peittelemisessä virheen: Uudessakaupungissa psykiatri tutki äidin heti ja teki rehellisen lausunnon jonka mukaan mitään sekavuutta eikä aggressiivisuutta ei todettu.
Mutta minkä joukkopsykoosin kahden partion poliisimiehet ja yksi poliisilaitoksen vartija kehittivät supatellessaan poliisiautoissaan siellä Loimaalla, kun kävivät väkivaltaisesti viattomien äidin ja vauvan päälle?
Joko heidän psyykkinen tutkimuksensa on valmis?
maanantai 13. heinäkuuta 2009
13.7. Tarinoita poliisista: Osa "resurssipulaa "
Eräänä kesäpäivänä Vaalan rivitaloalueella oli pihalla outoa liikehdintää. Miksi joukko aikuisia seilaa edestakaisin siellä?
No, joukko +- 10-vuotiaita poikia hoiperteli umpikännissä, kahden pojan yh-ääiti ei ollut kotonakaan eikä häntä tavoitettu mistään.
Poliisi oli soitettu paikalle ja lopulta ilmaantuikin pihalle. Siinä selviteltiin, mistä äidin tavoittaisi ja sitten poikien ovella oli enää pieni joukko asukkaita sekä pojat. Oli tapahtunut sellaista, että joku oli myynyt pikkupojille viinaa eikä kuulemma ensimmäistä kertaa vaan oli ihan tunnettu trokari.
Kysyin nuorelta polisiimieheltä että kai he lopettavat sen trokarin puuhat ensi tilassa kun alaikäisten juottaminen on rikoskin. Poliisi vastasi, että se on vähän vaikeaa selvittää kuka semmoinen myyjä on, kun ei oikein ole resursseja... Tokaisin hänelle että "tuossa on tuo poika, kysy siltä!".
Poliisi näytti hetken hölmistyneeltä, kysyi sitten pojalta ja poikahan heti kertoi millä nimellä miestä kutsuttiin ja missä se asui.
Jätin poliisin kirjoittamaan muistiinpanoja ja hipsin ihmetellen kotiin.
No, joukko +- 10-vuotiaita poikia hoiperteli umpikännissä, kahden pojan yh-ääiti ei ollut kotonakaan eikä häntä tavoitettu mistään.
Poliisi oli soitettu paikalle ja lopulta ilmaantuikin pihalle. Siinä selviteltiin, mistä äidin tavoittaisi ja sitten poikien ovella oli enää pieni joukko asukkaita sekä pojat. Oli tapahtunut sellaista, että joku oli myynyt pikkupojille viinaa eikä kuulemma ensimmäistä kertaa vaan oli ihan tunnettu trokari.
Kysyin nuorelta polisiimieheltä että kai he lopettavat sen trokarin puuhat ensi tilassa kun alaikäisten juottaminen on rikoskin. Poliisi vastasi, että se on vähän vaikeaa selvittää kuka semmoinen myyjä on, kun ei oikein ole resursseja... Tokaisin hänelle että "tuossa on tuo poika, kysy siltä!".
Poliisi näytti hetken hölmistyneeltä, kysyi sitten pojalta ja poikahan heti kertoi millä nimellä miestä kutsuttiin ja missä se asui.
Jätin poliisin kirjoittamaan muistiinpanoja ja hipsin ihmetellen kotiin.
13.7. Kansalaisoikeusyhdistystä perustetaan
Olen saanut liftariäiti-jupakan yhteydessä monia yhteydenottoja henkilöiltä, jotka kertovat karmaisevia tarinoita siitä mitä on joutua mielivaltaisen lastensuojelun kohteeksi.
Yhteisenä nimittäjänä niissä on lastensuojeluviranomaisten paperit, joita vastaan ei voi taistella. Kun sosiaalihenkilö kirjaa papereihin että äiti on epävakaa ja hoidon tarpeessa niin se "tieto" sitten elää omaa elämäänsä. Kun sellaisen väitteen on saanut kumottua niin papereihin onkin kertynyt lisää väitteitä. Sosiaalihenkilön ei tarvitse todistaa mitään, vanhemman pitää todistaa mahdottomia.
Ihan niinkuin se minun tapaukseni "sekava ja aggressiivinen nainen" Loimaalla, jota ei ole missään muualla nähty kuin Loimaan poliisin sellissä ja poliisiautossa. Milläs todistat ettet sen ainoan kerran elämässä ole seonnut ja käynyt jotenkin riehumaan?
Alan ymmärtää että "pääsin vähällä" kun Jylyn huostaanottoriepotus kesti vain vajaat 2 vuorokautta. Moni sanoo, että se oli lehtijutun ansiota joten valtavan suuret kiitokset Iltalehdelle ja Ilta-Sanomille!
Haluamme kiinnittää huomiota siihen, mitä mädät omenat lastensuojelutyöntekijöinä saavat aikaan: suurta kärsimystä ja ikuisia haavoja. Ehkä niitä on yksi kahdestakymmenestä sosiaalitädistä, tuntuu pieneltä prosentilta, mutta niissä hommissa ei saisi olla yhtään epäkelpoa henkilöä joka käy ihmisten kimppuun kuvitelluista/mitättömistä syistä. Koska se 1/20 merkitsee tuhansia väärin kohdeltuja perheitä joka vuosi!
Siksi perustamme yhdistyksen joka vaatii tarkempaa valvontaa lastensuojelulle ja pohdimme ajatusta jonkinlaisesta vetoomuselimestä, joka tutkisi viranomaisten toimien perustan nopeammin kuin jokin hallinto-oikeus. Ja täysin tuulesta temmatut syytökset lastensuojelun papereissa pitäisi käsitellä erittäin vakavina virkavirheinä.
Yhdistystoiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni on
johanna.metsajatti@kolumbus.fi
Ja korostan, että yhdistys on liftariäitijutusta täysin erillinen projekti, Jylyn kohtalo vain on saattanut meidät muutamat perustajat yhteen.
Yhteisenä nimittäjänä niissä on lastensuojeluviranomaisten paperit, joita vastaan ei voi taistella. Kun sosiaalihenkilö kirjaa papereihin että äiti on epävakaa ja hoidon tarpeessa niin se "tieto" sitten elää omaa elämäänsä. Kun sellaisen väitteen on saanut kumottua niin papereihin onkin kertynyt lisää väitteitä. Sosiaalihenkilön ei tarvitse todistaa mitään, vanhemman pitää todistaa mahdottomia.
Ihan niinkuin se minun tapaukseni "sekava ja aggressiivinen nainen" Loimaalla, jota ei ole missään muualla nähty kuin Loimaan poliisin sellissä ja poliisiautossa. Milläs todistat ettet sen ainoan kerran elämässä ole seonnut ja käynyt jotenkin riehumaan?
Alan ymmärtää että "pääsin vähällä" kun Jylyn huostaanottoriepotus kesti vain vajaat 2 vuorokautta. Moni sanoo, että se oli lehtijutun ansiota joten valtavan suuret kiitokset Iltalehdelle ja Ilta-Sanomille!
Haluamme kiinnittää huomiota siihen, mitä mädät omenat lastensuojelutyöntekijöinä saavat aikaan: suurta kärsimystä ja ikuisia haavoja. Ehkä niitä on yksi kahdestakymmenestä sosiaalitädistä, tuntuu pieneltä prosentilta, mutta niissä hommissa ei saisi olla yhtään epäkelpoa henkilöä joka käy ihmisten kimppuun kuvitelluista/mitättömistä syistä. Koska se 1/20 merkitsee tuhansia väärin kohdeltuja perheitä joka vuosi!
Siksi perustamme yhdistyksen joka vaatii tarkempaa valvontaa lastensuojelulle ja pohdimme ajatusta jonkinlaisesta vetoomuselimestä, joka tutkisi viranomaisten toimien perustan nopeammin kuin jokin hallinto-oikeus. Ja täysin tuulesta temmatut syytökset lastensuojelun papereissa pitäisi käsitellä erittäin vakavina virkavirheinä.
Yhdistystoiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni on
johanna.metsajatti@kolumbus.fi
Ja korostan, että yhdistys on liftariäitijutusta täysin erillinen projekti, Jylyn kohtalo vain on saattanut meidät muutamat perustajat yhteen.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Poliisiin on petytty ennenkin VOL 5
Kerran kesällä 2007 tulossa Turkulaisen jaosta kotiin Rallamaijan (14-v.) kanssa. Takapuskurissani roikkui henkilöauto, joka ohitti minut Nousiaisten suoran alkaessa kylkeä hipoen koska ohitukseen ei ollut tilaa. Ohituksessa ei mitään järkeä ollut koska liikenne oli jonoutunut. Auto ajoi edessämme 15 kilometriä Mynämäelle ja ajo oli varsin epävakaata. Ajattelin että tuo lienee rattijuoppo.
Mynämäellä auto kääntyi S-marketin pihaan. Käännyin perässä ja ajoin tien toiselle puolelle leipomon pihaan nähdäkseni nouseeko autosta selvän vai juopuneen näköinen tyyppi.
Auton kuljettaja oli keski-ikäinen mies, jonka kasvot punoittivat kummasti ja silmät "seisoivat päässä". Hän oli huomannut minut . Hän tuli tien yli, vaati avaamaan autonikkunan, alkoi huutaa - ja kävi tukkaani kiinni, ravisti voimalla. 14-vuotias Rallamaija siis istui vieressä.
Soitin poliisille. Mies nauroi että hän on Uudenkaupungin poliisin hyvä tuttu ja meni kauppaan.
Poliisi ilmaantui paikalle, selitin tapahtunutta. Mies tuli kaupasta ja huusi suoraa huutoa, haukkui ja syytteli minua ja kehui osaavansa ajaa autoa. Ajattelin että ehkä ei ole humalassa mutta jotain on kyllä ottanut.
Miehen perhe, vaimo ja kaksi lasta, istuivat tiukasti autossa avaamatta ikkunaa. Ajattelin, että normaali vaimo marssisi paikalle ja tokaisisi "mitäs täällä tapahtuu" mutta miehen perhe ei edes tuijottanut meihin päin.
Mynämäen poliisimies jutteli radiopuhelimeensa virkaveljien kanssa, sitten toivotti huutajamiehelle hyvää matkaa. Ei edes puhalluttanut!
Menin arkipäivänä Mynämäen poliisiasemalle tekemään ilmoitusta mutta kahdella sormella kirjoittava poliisimies ei suostunut kirjaamaan tapahtumia oikein. Minula kysyttiin kivusta, sanoin etten muista koska olin niin järkyttynyt käsiksi käymisestä. Poliisi totesi, että ei se sitten ollut pahoinpitely jos en tuntenut kipua. Jouduin allekirjoittamaan paperin etten hyväksy kuulustelupöytäkirjaa ja asia jäi siihen.
Olen usein miettinyt, minkälaista sen vaimon ja lasten elämä mahtaa olla kun miehellä ei ole minkäänlaista kynnystä käydä käsiksi naisiin. Lastenkin nähden. Mitään turvaa ei tuolla naisella ole koska hänen miehensä on Uudenkaupungin Poliisin Tosi Hyvä Tuttu.
Mynämäellä auto kääntyi S-marketin pihaan. Käännyin perässä ja ajoin tien toiselle puolelle leipomon pihaan nähdäkseni nouseeko autosta selvän vai juopuneen näköinen tyyppi.
Auton kuljettaja oli keski-ikäinen mies, jonka kasvot punoittivat kummasti ja silmät "seisoivat päässä". Hän oli huomannut minut . Hän tuli tien yli, vaati avaamaan autonikkunan, alkoi huutaa - ja kävi tukkaani kiinni, ravisti voimalla. 14-vuotias Rallamaija siis istui vieressä.
Soitin poliisille. Mies nauroi että hän on Uudenkaupungin poliisin hyvä tuttu ja meni kauppaan.
Poliisi ilmaantui paikalle, selitin tapahtunutta. Mies tuli kaupasta ja huusi suoraa huutoa, haukkui ja syytteli minua ja kehui osaavansa ajaa autoa. Ajattelin että ehkä ei ole humalassa mutta jotain on kyllä ottanut.
Miehen perhe, vaimo ja kaksi lasta, istuivat tiukasti autossa avaamatta ikkunaa. Ajattelin, että normaali vaimo marssisi paikalle ja tokaisisi "mitäs täällä tapahtuu" mutta miehen perhe ei edes tuijottanut meihin päin.
Mynämäen poliisimies jutteli radiopuhelimeensa virkaveljien kanssa, sitten toivotti huutajamiehelle hyvää matkaa. Ei edes puhalluttanut!
Menin arkipäivänä Mynämäen poliisiasemalle tekemään ilmoitusta mutta kahdella sormella kirjoittava poliisimies ei suostunut kirjaamaan tapahtumia oikein. Minula kysyttiin kivusta, sanoin etten muista koska olin niin järkyttynyt käsiksi käymisestä. Poliisi totesi, että ei se sitten ollut pahoinpitely jos en tuntenut kipua. Jouduin allekirjoittamaan paperin etten hyväksy kuulustelupöytäkirjaa ja asia jäi siihen.
Olen usein miettinyt, minkälaista sen vaimon ja lasten elämä mahtaa olla kun miehellä ei ole minkäänlaista kynnystä käydä käsiksi naisiin. Lastenkin nähden. Mitään turvaa ei tuolla naisella ole koska hänen miehensä on Uudenkaupungin Poliisin Tosi Hyvä Tuttu.
torstai 9. heinäkuuta 2009
Jos tulet kotiin ja lapsiasi ollaan viemässä...
Poliiseita ja sosiaalihenkilöitä puolustellaan ahkerasti liftariäidin tapauksessa.
Onkohan näillä puolustelijoilla omia lapsia?
Mitä he ajattelisivat, jos olisivat tulossa töistä tai kaupasta ja kotona ovatkin sossut ja poliisi kiikuttamassa lapsia autoon. "Ai naapuri/opettaja/ex-anoppi on tehnyt lastensuojeluilmoituksia äidin oudosta käytöksestä ja kännäämisestä? Mutta enhän minä ole koskaan kännännyt! Lapset ovat siistejä ja käyttäytyvät hyvin joka paikassa, ei niissä ole mitään vikaa!"
"Selvitetään sitä sitten, tästä saatte päätöksen lasten kiireellisestä sijoituksesta, voitte seuraavana arkipäivänä tehdä vaikka kantelun jos haluatte", sanovat sossut. "Lapset menevät nyt lastenkotiin."
Noin voi käydä tässä maassa kenelle tahansa normaalille, lapsistaan huolehtivalle vanhemmalle. Ja näin myös monille käy, eikä silloin heru apua mistään, siinähän pyörit tyhjässä kodissa ihmettelemässä että tämä ei voi olla totta. Osa ystävistä kääntää selkänsä, jotain vikaa sinussa on koska ei keneltäkään lapsia viedä ilman painavia syitä. Sosiaalitädellä ei ole mitään pelkoa siitä, että tekisivät aiheettoman huostaanoton koska siitä ei seuraa mitään. Lapset saattavat olla lastenkodissa viikkoja kunnes hallinto-oikeus varsinaisessa huostaanottokäsittelyssä palauttaa heidät.
Sosiaalihenkilöiden papereista ei usein löydy mitään havaintoja että lapsissa tai huolenpidossa olisi ollut vikaa. On vain "oltu huolissaan" , " ja kun on tullut niitä ilmoituksia".
Onkohan näillä puolustelijoilla omia lapsia?
Mitä he ajattelisivat, jos olisivat tulossa töistä tai kaupasta ja kotona ovatkin sossut ja poliisi kiikuttamassa lapsia autoon. "Ai naapuri/opettaja/ex-anoppi on tehnyt lastensuojeluilmoituksia äidin oudosta käytöksestä ja kännäämisestä? Mutta enhän minä ole koskaan kännännyt! Lapset ovat siistejä ja käyttäytyvät hyvin joka paikassa, ei niissä ole mitään vikaa!"
"Selvitetään sitä sitten, tästä saatte päätöksen lasten kiireellisestä sijoituksesta, voitte seuraavana arkipäivänä tehdä vaikka kantelun jos haluatte", sanovat sossut. "Lapset menevät nyt lastenkotiin."
Noin voi käydä tässä maassa kenelle tahansa normaalille, lapsistaan huolehtivalle vanhemmalle. Ja näin myös monille käy, eikä silloin heru apua mistään, siinähän pyörit tyhjässä kodissa ihmettelemässä että tämä ei voi olla totta. Osa ystävistä kääntää selkänsä, jotain vikaa sinussa on koska ei keneltäkään lapsia viedä ilman painavia syitä. Sosiaalitädellä ei ole mitään pelkoa siitä, että tekisivät aiheettoman huostaanoton koska siitä ei seuraa mitään. Lapset saattavat olla lastenkodissa viikkoja kunnes hallinto-oikeus varsinaisessa huostaanottokäsittelyssä palauttaa heidät.
Sosiaalihenkilöiden papereista ei usein löydy mitään havaintoja että lapsissa tai huolenpidossa olisi ollut vikaa. On vain "oltu huolissaan" , " ja kun on tullut niitä ilmoituksia".
Poliisiin on petytty ennenkin VOL4
Olin keväällä 2008 kiitämässä - nopeusrajoitusta noudattaen - lehdenjakotyössä jakopiiristä toiseen. Autossa oli vain satunnaisia ylimääräisiä lehtiä ja takapenkillä kääreitä, jotka näyttivät paljolta mutta olivat vain höttökasa (tiedättehän mikä vuori tulee joululahjapaperista vaikka sitä olisi vain 200 grammaa). Poliisi pysäytti mutta jäivät notkumaan autolleen, huusin että "pitäisittekö vauhtia, minulla on kiire".
Siitä alkoi simputus joka päättyi auton vikojen tarkastamiseen suurennuslasilla ja siihen että minulla ei saa olla autossa sisällä MITÄÄN tavaraa, ei lehtiä, kääreitä, edes saksia, sakon uhalla ja lupasivat tarkkailla minua vastedes. Jouduin jäämään sairauslomalle, minun töitäni ei voi tehdä pyörällä. Työnantaja otti yhteyttä poliisiin, mutta poliisi kieltäytyi keskustelemasta koska kysymys oli "asianomistajarikoksesta".
Poliisin johtotasoon otin yhteyttä ja siellä sanottiin (Ihalainen) ettei heitä lehdenjakajien kyttääminen kiinnosta. Olen edelleen Turun ainoa lehdenjakaja, joka ei saa pitää lehtiä autossa sisällä. Pidän silti- työpaikkaa ei kannata vaihtaa koska tienaan tässä hyvin - ja odotan että simputus jatkuu koskan hyvänsä, poliisi vie kilvet tai jotain. Erittäin stressaavaa! Kävin sairauslomalla kuvaamassa muiden lehdenjakajien autoja, katsokaa täältä (samassa kansiossa monta kuvaa): http://home-and-garden.webshots.com/photo/2973254000055308698NSSsnU
Lääninhallitukseen en kannellut koska - kuten on käynyt ilmi - kantelumenettelyssä poliisin ei todeta toimineen väärin. Vastaavaa sattui salolaiselle nakkikioskiyrittäjälle jota kiellettiin myymästä grillistään, hän voitti poliisin joka sai rapsut. Mutta hän olikin mies ja yrittäjä, miehillä on tukijoukkoja eikä heidän ylitseen voi noin vain kävellä.
Siitä alkoi simputus joka päättyi auton vikojen tarkastamiseen suurennuslasilla ja siihen että minulla ei saa olla autossa sisällä MITÄÄN tavaraa, ei lehtiä, kääreitä, edes saksia, sakon uhalla ja lupasivat tarkkailla minua vastedes. Jouduin jäämään sairauslomalle, minun töitäni ei voi tehdä pyörällä. Työnantaja otti yhteyttä poliisiin, mutta poliisi kieltäytyi keskustelemasta koska kysymys oli "asianomistajarikoksesta".
Poliisin johtotasoon otin yhteyttä ja siellä sanottiin (Ihalainen) ettei heitä lehdenjakajien kyttääminen kiinnosta. Olen edelleen Turun ainoa lehdenjakaja, joka ei saa pitää lehtiä autossa sisällä. Pidän silti- työpaikkaa ei kannata vaihtaa koska tienaan tässä hyvin - ja odotan että simputus jatkuu koskan hyvänsä, poliisi vie kilvet tai jotain. Erittäin stressaavaa! Kävin sairauslomalla kuvaamassa muiden lehdenjakajien autoja, katsokaa täältä (samassa kansiossa monta kuvaa): http://home-and-garden.webshots.com/photo/2973254000055308698NSSsnU
Lääninhallitukseen en kannellut koska - kuten on käynyt ilmi - kantelumenettelyssä poliisin ei todeta toimineen väärin. Vastaavaa sattui salolaiselle nakkikioskiyrittäjälle jota kiellettiin myymästä grillistään, hän voitti poliisin joka sai rapsut. Mutta hän olikin mies ja yrittäjä, miehillä on tukijoukkoja eikä heidän ylitseen voi noin vain kävellä.
Poliisiin on petytty ennenkin VOL 3
Myöhäissyksyn päivänä heräsin koirien haukkumiseen, poliisikonstaapeli oli tullut pihaan. Sain kuulla että 9-vuotias tyttäreni oli kahden muun tytön kanssa jakanut naapuruston postilaatikoihin törkyviestejä. Tytärtäni oli kuulusteltu koulussa ja myös toista tyttöä ja heidät oli todettu syyllisiksi vaikka tyttäreni oli väittänyt etteivät ne toiset tytöt olleet mitään tehneet. Ja se toinen kuulusteltu oli katsellut vaan seinille. Minulle näytettiin ilmoitusta sosiaaliviranomaiselle, jonka poliisi oli lähettänyt.
Illalla selvisi, että tyttäreni ja toinen tyttö oli raahattu kyläkoulussa johonkin takahuoneeseen kuulusteluun yksitellen. Ja selvitin tyttäreltäni mistä oli kysymys: naapurin yläastelainen oli kirjoittanut törkylappuja, käskenyt tyttärenikin kirjoittaa samanlaisia ja sitten ne vietiin naapuruston postilatikoihin. Soitin toisen kuulustellun tytön kotiin, siellä äiti itki puhelimeen. Tyttö oli aivan puhumaton ja järkyttynyt ja sosiaalityöntekijä oli soittanut miehelle... Lupasin ilmoittaa joka taholle että se toinen kuulusteltu tyttö oli täysin syytön, pyysin anteeksi että heille oli tullut ikävyyksiä. Myöhemmin kuulin että se tyttö oli ollut aivan järkyttynyt ja puhumaton pari viikkoa. Omakin tyttäreni oli pelännyt takahuoneessa eikä kyennyt kertomaan mitä siellä oikein puhuttiin.
Kotonani kävi sosiaalityöntekijä Haulivuori joka puhui niitä näitä mutta kieltäytyi mitenkään kommentoimasta laitonta kuulustelua.
Valitin lääninhallitukseen. Lasta ei saa kuulustella noin ilman vanhempia tai sosiaalityöntekijää. Poliisi ilmoitti lausunnossaan että ei se ollut kuulustelu. Myöhemmin minulle selvisi, että siellä koulun takahuoneessa oli olllut joku kyläläinen isäntäkin eikä vain rehtori ja poliisi ja täydensin kanteluani. Ei nyt Suomessa voi miesjoukko raahata pikkutyttöjä takahuoneisiin koulusta!
Lääninhallitus käsitteli asian kouluosastolla, sosiaaliosastolla ja poliisiosastolla. Kouluosastolta tuli tuomio että noin ei saa toimia ja koulua ohjeistetaan vastaisen varalle. Poliisiosasto sai poliisipiirin eri tasoilta erilaiset tiedot paikallaolleista miehistä eikä takahuoneen tapahtumia ollut selvitetty, mutta sehän ei estänyt toteamasta että oikein oli toimittu. Sosiaaliosastonkin mielestä oli menetelty aivan oikein. Tekemääni ilmoitukseen sen viattoman tytön kohtelusta, että lastensuojelu ei tutkinut eikä järjestänyt jälkihoitoa tytölle, vastattiin etten voi valittaa hänen puolestaan koska en ole hänen edustajansa.
Otin tyttäreni pois tuommoisesta kyläkoulusta, jossa takahuoneeseen raahaamista pidettiin oikeana. Mynämäen koululaitos kieltäytyi hyväksymästä koulunvaihtoa eikä antanut muuta paikkaa, joten pyysin apua Vehmaan kunnalta. Puolitoista vuotta ajoin yötyön jälkeen tyttären Vehmaalle kouluun, otin parin tunnin torkut, sitten koulusta haku. En muista tuosta ajasta juuri muuta kuin unenpuutteen. Joskus piti ottaa monet torkut kesken ajon että pystyi ajamaan perille. Lopulta Mynämäen kunta taipui ottamaan tytön kirkolle kouluun.
Että tiedoksi, Suomessa pikkutytöt ovat miesjoukkojen käytettävässä jos poliisi haluaa, kunhan siellä ei ole poliisikuulustelu vaan jotain muuta. Minulle ei siis läähinhallitus viitsinyt selvittää mitä muuta oli meidän tytön tapauksessa ollut.
Illalla selvisi, että tyttäreni ja toinen tyttö oli raahattu kyläkoulussa johonkin takahuoneeseen kuulusteluun yksitellen. Ja selvitin tyttäreltäni mistä oli kysymys: naapurin yläastelainen oli kirjoittanut törkylappuja, käskenyt tyttärenikin kirjoittaa samanlaisia ja sitten ne vietiin naapuruston postilatikoihin. Soitin toisen kuulustellun tytön kotiin, siellä äiti itki puhelimeen. Tyttö oli aivan puhumaton ja järkyttynyt ja sosiaalityöntekijä oli soittanut miehelle... Lupasin ilmoittaa joka taholle että se toinen kuulusteltu tyttö oli täysin syytön, pyysin anteeksi että heille oli tullut ikävyyksiä. Myöhemmin kuulin että se tyttö oli ollut aivan järkyttynyt ja puhumaton pari viikkoa. Omakin tyttäreni oli pelännyt takahuoneessa eikä kyennyt kertomaan mitä siellä oikein puhuttiin.
Kotonani kävi sosiaalityöntekijä Haulivuori joka puhui niitä näitä mutta kieltäytyi mitenkään kommentoimasta laitonta kuulustelua.
Valitin lääninhallitukseen. Lasta ei saa kuulustella noin ilman vanhempia tai sosiaalityöntekijää. Poliisi ilmoitti lausunnossaan että ei se ollut kuulustelu. Myöhemmin minulle selvisi, että siellä koulun takahuoneessa oli olllut joku kyläläinen isäntäkin eikä vain rehtori ja poliisi ja täydensin kanteluani. Ei nyt Suomessa voi miesjoukko raahata pikkutyttöjä takahuoneisiin koulusta!
Lääninhallitus käsitteli asian kouluosastolla, sosiaaliosastolla ja poliisiosastolla. Kouluosastolta tuli tuomio että noin ei saa toimia ja koulua ohjeistetaan vastaisen varalle. Poliisiosasto sai poliisipiirin eri tasoilta erilaiset tiedot paikallaolleista miehistä eikä takahuoneen tapahtumia ollut selvitetty, mutta sehän ei estänyt toteamasta että oikein oli toimittu. Sosiaaliosastonkin mielestä oli menetelty aivan oikein. Tekemääni ilmoitukseen sen viattoman tytön kohtelusta, että lastensuojelu ei tutkinut eikä järjestänyt jälkihoitoa tytölle, vastattiin etten voi valittaa hänen puolestaan koska en ole hänen edustajansa.
Otin tyttäreni pois tuommoisesta kyläkoulusta, jossa takahuoneeseen raahaamista pidettiin oikeana. Mynämäen koululaitos kieltäytyi hyväksymästä koulunvaihtoa eikä antanut muuta paikkaa, joten pyysin apua Vehmaan kunnalta. Puolitoista vuotta ajoin yötyön jälkeen tyttären Vehmaalle kouluun, otin parin tunnin torkut, sitten koulusta haku. En muista tuosta ajasta juuri muuta kuin unenpuutteen. Joskus piti ottaa monet torkut kesken ajon että pystyi ajamaan perille. Lopulta Mynämäen kunta taipui ottamaan tytön kirkolle kouluun.
Että tiedoksi, Suomessa pikkutytöt ovat miesjoukkojen käytettävässä jos poliisi haluaa, kunhan siellä ei ole poliisikuulustelu vaan jotain muuta. Minulle ei siis läähinhallitus viitsinyt selvittää mitä muuta oli meidän tytön tapauksessa ollut.
Poliisiin on petytty ennenkin VOL2
Meillä oli v. 2005 vuokralla mummonmökki ja talli Kaarinassa Turun Varissuon naapurissa. Sadan metrin päässä oli nk. juoppojen talo, kaunis hirsirunloinen talo jossa ei asuttu mutta juhlittiin toisinaan.
Juhminen oli harventunut ja nuorisoporukka oli käynyt talon kimppuun, rikkonut ikkunoita ja alkanut mellastaa siellä. Kävimme katsomassa ja kauhistuimme, talo oli ahdettu täyteen rojua, oli monta rikkinäistä telkkaria, monta risaa sohvaa ym. Juoppoporukka oli ilmeisesti tehnyt kellarintyhjennyksiä ja ajanut arvottoman rojun taloon sisälle.
Talo luvattiin minulle vuokralle mitättömällä vuokralla. Laskin että se kannattaa remontoida, ihanaa että päästäisiin melkein tallin viereen asumaan kun tallillakin kulki nuorisoa räpläämässä tavaroitamme ja hevoset oli päästetty joskus karkuun.
Vaan mellastavaa nuorisoa ei onnistuttu häätämään: poliisi ei viitsinyt. Kaarinan kaupungille talo oli yhdentekevä, mutta naapurustolle sillä oli jotain tunnearvoa ja nuorison pelättiin polttavan koko metsän. Poliiseja soitettiin turhaan, ne ajoivat talolle eikä siellä ollut ketään vaikka pauke ja huuto olivat olleet melkoiset.
Kerran minä ja lapset emme päästäneet polisia ajamaan talolle vaan vaadimme heitä menemään jalkaisin. Minä ja lapset seisoimme tiellä ja vaadimme tekemään jotain eikä vain pelleilemään. Eivät menneet vaikka soitin vuoropäivystäjällekin ja vaadin oikeasti tekemään jotain ilkivallalle. Autossa oli kuulemma kalliita laitteita joita ei voinut jättää. Poliisit uhkailivat sakoilla ja syytteillä, minä vaadin ottamaan kiinni tuholaiset, pattitilanne ja poliisit sitten häipyivät.
Kerran onnistuimme hiipimään talolle niin että karkuun vilistäviltä nuorilta putosi kännykkä. soitin poliisille että nyt selviää kuka siellä tuhoaa, mutta poliisi ei ollut kiinnostunut. Sanoin, että nuoriso riehuu katollakin 7 metrin korkeudessa ja joukossa on aika pieniä, joku vielä loukkaantuu tai kuolee. Poliisi käski palauttaa kännykän, eikä siinä sitten muu auttanut.
Talosta kaadettiin savupiippu ja tehtiin kattoon huoneen kokoinen reikä. Yhtäkkiä tuhoaminen loppui - arvelin että nuorisosta joku oli ehkä satuttanut itsensä pahasti. Sain luvan purkaa ja viedä pois hirsikehikon, minulla on maata rannikolla rakennuspaikaksi. Tein Kaarinan kaupungin kanssa kirjallisen sopimuksen kehikosta. Tarkoitus oli että lasten kanssa suoritamme pintapurun ja hirsien numeroinnin, mutta katosta oli satanut sisään niin paljon vettä että roju ja sisätilat olivat homehtuneet eikä siellä voinut olla, tuli heti nuha ja yskä. Jouduin luopumaan kehikosta.
En valittanut poliisin toiminnasta lääninhallitukseen. Lääninhallituksen mielestä poliisi ei toimi väärin tekee mitä tahansa tai jättää tekemättä.
Juhminen oli harventunut ja nuorisoporukka oli käynyt talon kimppuun, rikkonut ikkunoita ja alkanut mellastaa siellä. Kävimme katsomassa ja kauhistuimme, talo oli ahdettu täyteen rojua, oli monta rikkinäistä telkkaria, monta risaa sohvaa ym. Juoppoporukka oli ilmeisesti tehnyt kellarintyhjennyksiä ja ajanut arvottoman rojun taloon sisälle.
Talo luvattiin minulle vuokralle mitättömällä vuokralla. Laskin että se kannattaa remontoida, ihanaa että päästäisiin melkein tallin viereen asumaan kun tallillakin kulki nuorisoa räpläämässä tavaroitamme ja hevoset oli päästetty joskus karkuun.
Vaan mellastavaa nuorisoa ei onnistuttu häätämään: poliisi ei viitsinyt. Kaarinan kaupungille talo oli yhdentekevä, mutta naapurustolle sillä oli jotain tunnearvoa ja nuorison pelättiin polttavan koko metsän. Poliiseja soitettiin turhaan, ne ajoivat talolle eikä siellä ollut ketään vaikka pauke ja huuto olivat olleet melkoiset.
Kerran minä ja lapset emme päästäneet polisia ajamaan talolle vaan vaadimme heitä menemään jalkaisin. Minä ja lapset seisoimme tiellä ja vaadimme tekemään jotain eikä vain pelleilemään. Eivät menneet vaikka soitin vuoropäivystäjällekin ja vaadin oikeasti tekemään jotain ilkivallalle. Autossa oli kuulemma kalliita laitteita joita ei voinut jättää. Poliisit uhkailivat sakoilla ja syytteillä, minä vaadin ottamaan kiinni tuholaiset, pattitilanne ja poliisit sitten häipyivät.
Kerran onnistuimme hiipimään talolle niin että karkuun vilistäviltä nuorilta putosi kännykkä. soitin poliisille että nyt selviää kuka siellä tuhoaa, mutta poliisi ei ollut kiinnostunut. Sanoin, että nuoriso riehuu katollakin 7 metrin korkeudessa ja joukossa on aika pieniä, joku vielä loukkaantuu tai kuolee. Poliisi käski palauttaa kännykän, eikä siinä sitten muu auttanut.
Talosta kaadettiin savupiippu ja tehtiin kattoon huoneen kokoinen reikä. Yhtäkkiä tuhoaminen loppui - arvelin että nuorisosta joku oli ehkä satuttanut itsensä pahasti. Sain luvan purkaa ja viedä pois hirsikehikon, minulla on maata rannikolla rakennuspaikaksi. Tein Kaarinan kaupungin kanssa kirjallisen sopimuksen kehikosta. Tarkoitus oli että lasten kanssa suoritamme pintapurun ja hirsien numeroinnin, mutta katosta oli satanut sisään niin paljon vettä että roju ja sisätilat olivat homehtuneet eikä siellä voinut olla, tuli heti nuha ja yskä. Jouduin luopumaan kehikosta.
En valittanut poliisin toiminnasta lääninhallitukseen. Lääninhallituksen mielestä poliisi ei toimi väärin tekee mitä tahansa tai jättää tekemättä.
Poliisiin on petytty ennenkin VOL 1
Tapaus 1:Eräänä talvisena myöhäisiltana vuosituhannen alussa saavuimme kotiin perheleiriltä. Aloimme purkaa tavaroita mutta lapset ryhtyivät ihmettelemään kun olohuoneen lattioilla oli tavaroita... Pian havaittiin että kotonamme oli käynyt varkaita.
Lasten kaikki henkilökohtaiset arvotavarat oli viety tyynyjenkin alta, CD:t, keräilykortit ym. Soitimme poliisille ja nostimme nopeasti autosta leiritavarat.
Kun poliisi aikanaan saapui, tiesimme jo mistä oli kotiimme tultu, raolleen jääneestä pikku tuuletusikkunasta josta aikuinen ei mahtuisi. Ikkunalla ja takapihalla oli kanganjäljet ja lapseni olivat varmoja siitä, kenen kengänjälki se oli. Toinenkin tekijä arvattiin.
Poliisi kävi sen toisen tekijän kotona ja tulivat kertomaan että poika vaikutti viattomalta, oli loukkaantunut syytöksistä. Kenganjälkitytön kotiin eivät suostuneet menemään häiritsemään iltamyöhällä. Poliisit sanoivat että kirjaavat tapauksen, vakuutusyhtiöltä voi sitten yrittää jotain saada. En hyväksynyt sitä, että varkaita ei otettu kiinni mutta kun eivät suostuneet niin eivät. Poliisien lähtiessä minulla oli jo kiire lehtiä jakamaan.
Kun lähdin töihin klo yhden jälkeen, lapseni lähtivät lähimetsiköihin etsimään tavarakätköä. Se kuitenkin löytyi vasta aamulla. Iso järjestelmäkamera oli märkänä räntäsateessa ja sen viattomana loukkaantuneen pojan hanskat + pipo sen vieressä ja myös kassikaupalla kastunutta tavaraa kotoamme.
Soitimme poliisit uudestaan ja johan poika myönsi. Pojan kaverit toivat tavaraa takaisin, saamatta jäi mm. taskutietokone ja puoli kiloa hopeamarkkoja.
Poliisipa ei jättänyt asiaa siihen vaan teki lastensuojeluilmoituksen. Koti oli sotkuinen, lattioilla oli tavaraa ja portaatkin olivat täynnä tavaraa.
No olihan lattioilla tavaraa kun varkaat olivat vetäneet kaapeista suoraan alas tavaraa joka ei ollut kelvannut. Portaissa oli juuri autosta nostetut leiripakaasit - ei mitään muuta.
Valitin poliisista lääninhallitukselle. Tein laskelman takaisin saatujen tavaroiden jälleenhankinta-arvosta, tuhansia markkoja siitä tuli. Lääninhallitus totesi poliisin toimineen asianmukaisesti.
Lasten kaikki henkilökohtaiset arvotavarat oli viety tyynyjenkin alta, CD:t, keräilykortit ym. Soitimme poliisille ja nostimme nopeasti autosta leiritavarat.
Kun poliisi aikanaan saapui, tiesimme jo mistä oli kotiimme tultu, raolleen jääneestä pikku tuuletusikkunasta josta aikuinen ei mahtuisi. Ikkunalla ja takapihalla oli kanganjäljet ja lapseni olivat varmoja siitä, kenen kengänjälki se oli. Toinenkin tekijä arvattiin.
Poliisi kävi sen toisen tekijän kotona ja tulivat kertomaan että poika vaikutti viattomalta, oli loukkaantunut syytöksistä. Kenganjälkitytön kotiin eivät suostuneet menemään häiritsemään iltamyöhällä. Poliisit sanoivat että kirjaavat tapauksen, vakuutusyhtiöltä voi sitten yrittää jotain saada. En hyväksynyt sitä, että varkaita ei otettu kiinni mutta kun eivät suostuneet niin eivät. Poliisien lähtiessä minulla oli jo kiire lehtiä jakamaan.
Kun lähdin töihin klo yhden jälkeen, lapseni lähtivät lähimetsiköihin etsimään tavarakätköä. Se kuitenkin löytyi vasta aamulla. Iso järjestelmäkamera oli märkänä räntäsateessa ja sen viattomana loukkaantuneen pojan hanskat + pipo sen vieressä ja myös kassikaupalla kastunutta tavaraa kotoamme.
Soitimme poliisit uudestaan ja johan poika myönsi. Pojan kaverit toivat tavaraa takaisin, saamatta jäi mm. taskutietokone ja puoli kiloa hopeamarkkoja.
Poliisipa ei jättänyt asiaa siihen vaan teki lastensuojeluilmoituksen. Koti oli sotkuinen, lattioilla oli tavaraa ja portaatkin olivat täynnä tavaraa.
No olihan lattioilla tavaraa kun varkaat olivat vetäneet kaapeista suoraan alas tavaraa joka ei ollut kelvannut. Portaissa oli juuri autosta nostetut leiripakaasit - ei mitään muuta.
Valitin poliisista lääninhallitukselle. Tein laskelman takaisin saatujen tavaroiden jälleenhankinta-arvosta, tuhansia markkoja siitä tuli. Lääninhallitus totesi poliisin toimineen asianmukaisesti.
9.7. Miten vauvan pahoinpitelyn tutkinta etenee?
Jyly-vauvaa on hoidettu sillä periaatteella, että hänellä on aina mahdollisimman hyvä olla. Hermostuneesta, koliikin rajoilla olleesta vastasyntyneestä on kasvanut iloinen melkein-viisikuukautinen. Jyly ei ennen Loimaata huutamisesta juuri mitään tiennyt, koska aina oli tarvitessaan päässyt äidin syliin ammattitaitoiseen keinutteluun - kuuden lapsen äidillä on osaamista. Vauvan ehdoilla on eletty, muut puuhat eivät ole olleet kiireellisiä. Äiti on ollut aina lähellä, ihan viime viikkoina on äiti käynyt max. 19 minuutin lenkillä muutaman kerran aikuisten sisarusten valvoessa päikkärille jäänyttä äidin iltatähteä.
Tämä vauva revittiin terveenä ja tyytyväisenä voimakeinoin, kauhusta huutavana, äidin sylistä Loimaalla 1.7.2009 koska äiti katsoi oikeudekseen matkustaa Tampereelle loimaalaiselta linja-autopysäkiltä. Vauvansa luokse yrittävä äiti runtattiin poliisiautoon. Poliisit ilmoittivat tietävänsä, että että äidistä on ennenkin ollut harmia poliisille.
Sen jälkeen vauvaa pidettiin poliisiauton keskiosassa arviolta 20 minuuttia. Äiti aneli, että '2antakaa vauva minulle syliin, nyt kun tiedän että olette valmiita repimään vauvaa, teen kiltisti mitä käsketään!" Turhaan aneli.
Vauva tuijotteli shokkitilassa ympärilleen. Äiti vaati, että "viekää vauvaa lääkäriin, se on shokissa". Asetelmassa oli "pahojen poliisien" joukossa yksi, joka näytti kiusaantuneelta tilanteesta, hän suostui avaamaan luukun poliisiauton etu- ja takaosan välillä niin, että äiti saattoi puhua vauvalle.
Poliisiasemalle oli hälytetty jonkinlainen sosiaalihenkilö. Hänelle esitetty pyyntö saada hoivata vauvaa oli turha, hän ilmoitti että "minä hoidan vauvaa!".
Poliisit lähtivät kiikuttamaan äitiä putkaan, äiti vaati jälleen vauvan toimittamista lääkäriin. Yksi poliisi tokaisi: "Ihan hyvin sun vauvasi voi, varmaan peremmin kuin koskaan ennen!". Äiti takertui ovenpieleen huutaakseen sosiaalihenkilölle: "Kuulitko?!" Ajatteli, että kun sosiaalihenkilö ymmärtää, mikä on homman nimi, vauvan rääkkääminen päättyy heti.
Vaan poliisit repivät äidin putkaan. Sosiaalihenkilö ilmestyi oven taakse ja luukku avattiin. Sosiaalihenkilö kysyi vauvan nimeä, äiti sanoi että "paikalla olevilla poliiseilla on kaikki tiedot jo, mutta kuka sinä olet?". Sosiaalihenkilö tiuskaisi: "Jaaha, tämä ei sitten tee minkäänlaista yhteistyötä ja oviluukkua alettiin sulkea. Äiti alkoi äkkiä luetella vauvan nimiä ja osoitetta ja ehti pyytää että saa lohduttaa vauvaa - turhaan. Sosiaalihenkilö sitten ilmoitti nimensä. Tämä Eeva Tiainen kysyi onko vauva äidinmaidolla, mutta muuten ei suostunut puhumaan vauvasta. Turhaan jäi äiti vaatimaan että "sinun pitää huolehtia vauvan hyvinvoinnista kun sinä olet lastensuojelu!". Lastensuojelulain mukaisen kuulemisen Eeva Tiainen jätti tekemättä eikä suostunut keskustelemaan äidin kanssa lainkaan. Hän on lastensuojelupapereihin ilmoittanut vauvan poisottamisen syyksi äidin sekavuuden ja aggressiivisuuden, vaikkei ole käytännössä voinut mitään havaintoja tehdä.
Jokainen sekunti putkassa raastoi äidin sydäntä, ja niitä sekunteja oli paljon... Lopulta kuului kuin keuhkojaan pihalle rääkyvää vauvaa vietiin pois.
Äiti vietiin lääkäriin, missä äiti pyysi, anoi, rukoili lääkäri Susanna Hemminkiltä että saisi soittaa Tyksiin, missä hänet ja hänen vauvanhoitotapansa tunnettiin. Turhaan.
Tuntien kuluessa Loimaan poliisi ei antanut äidin soittaa mihinkään, edes neljälle muulle kotona asuvalle lapselle. Vauvalle ei siis ollut mitään mahdollisuutta saada apua keneltäkään.
Äidille annettiin mahdollisuus joko jäädä putkaan tai lähteä Uuteenkaupunkiin psykiatriselle osastolle. Pyynnöstä äiti sai ennen kyyditystä nähdä itkusta pöhöttyneen vauvan joka ei ottanut kontaktia. Eeva Tiainen roikotti vauvaa kuin rättiä ja kehui: "On annettu Tuttelia!".
Uudessakaupungissa äiti sai järjestettyä Turun Tyksiin viedylle vauvalle aikuisen sisaren luokseen osastolle. Puhelimessa taustalta alkoi kuulua vauvan huudahtelua, ei enää itkua. Uudessakaupungissa ei todettu äidillä hoidon tarvetta ja äiti pääsi Uudenkaupungin yöhön kotimatkalle.
Seuraavana aamuna äidin kotikunnan sosiaalihenkilöt Pirjo Junnila ja sosiaalijohtaja Marita Pettersson kieltäytyivät keskustelemasta äitiä tai edes kuulemasta hänen käsitystään vauvan tarpeista. He totesivat että seuraavana päivänä on palaveri, Salossa vastaanottokodissa, jonne vauva siirretään.
Äiti sai estettyä vauvan siirron sinne, jälleen uuteen paikkaan, minne sisaret eivät olisi päässet häntä tukemaan. Vaikka äiti ei saanut tavata vauvaa, oli onneksi jompikumpi isompi sisko hänen luonaan. Äidinmaitoa äiti vei sairaalaan aina kun hoitajaa vaihdettiin.
Seuraavana päivänä äiti sai lastensuojelupalaverin jälkeen hakea vauvan Tyksistä. Imeväisen pikkuisen väkivaltainen erottaminen äidistä oli kestänyt yli puolitoista vuorokautta. Sen olivat tehneet Eeva Tiaisen mielikuvitukseen perustuen lastensuojeluviranomaiset, joiden lain mukaan piti huolehtia että vauva saa ikäkauden mukaista hoivaa ja turvaa.
Lastensuojelulain mukaan vanhemman ja lapsen tapaamisia ei saa estää ilman todella painavaa syytä. Äidillä oli Uudestakaupungista "terveen paperi", vauvan viemistä seuraavana päivänä haettu, mutta sitä ei kukaan suostunut lukemaan. Sosiaalihenkilöt eivät myöskään olleet selvittäneet, mitä äidin tilasta oli todettu.
Lapsen pahoinpitely ei ole asianomistajarikos, vaan yhteiskunta nostaa siitä prosessin. Koska Jylyn Loimaalla alkanut, erittäin suurta julmuutta sisältänyt pahoinpitely+ tahallinen henkisen kärsimyksen aiheuttaminen viedään tutkintaan? Kuka sen tekee?
Vai eikö sitä tee kukaan koska tekijöinä olivat viranomaiset? Loimaan poliisi ja epäammattimaiset sosiaalityöntekijät jotka eivät piitanneet lastensuojelulaista ja velvollisuuksistaan LASTA kohtaan. Lastensuojelulaki velvoittaa järjestämään lapselle ikäkauden mukaista hoivaa ja turvallisuutta - pelkkä hengissa pitäminen Tuttelilla ei riitä. Eeva Tiainen ei Loimaan poliisiasemalla suostunut keskustelemaan vauvan tilanteesta ja tarpeista äidin kanssa lainkaan eikä välittänyt vauvan pelosta ja sydäntäsärkevästä itkusta. Onko sosiaalityöntekijöiden toiminta pahoinpitelyä vai heitteillejättöä, en ole rikosnimikkeiden asiantuntija, kysyn Jylyn asianajajalta kun tavoitan hänet taas.
Jyly-vauva on kärsinyt pahoinpitelyn jälkeen ahdistus- ja pelko-oireista. Itkuun herääminen, iloisuuden katoaminen, jokeltelua ei ole kuultu viikkoon.
9.7. Hevostalli.netissä saa esittää mielipiteensä - jos ei ole liftariäiti
"Tällainen persoona on kertakaikkiaan niin lapsen tasolla..."
"Kun kaikilla ei ole itsellään minkäänlaista arvostelukykyä..."
Tämmöistä sataa edelleen niskaani hevostalli.netin keskustelufoorumilla, mutta minähän en sinne voi enää kommentoida. Hevostalli.netin keskustelufoorumin ylläpito päätti tukea Loimaan poliisia ja estää minun kirjoittamiseni siellä. Siis bannit napsahtivat, kuten nettikielellä sanotaan.
"Kiitos täältäkin ylläpidolle. Ei ole oikein haukkua viranomaisia nimeltä, tekevät vain työtään."
"Kun kaikilla ei ole itsellään minkäänlaista arvostelukykyä..."
Tämmöistä sataa edelleen niskaani hevostalli.netin keskustelufoorumilla, mutta minähän en sinne voi enää kommentoida. Hevostalli.netin keskustelufoorumin ylläpito päätti tukea Loimaan poliisia ja estää minun kirjoittamiseni siellä. Siis bannit napsahtivat, kuten nettikielellä sanotaan.
"Kiitos täältäkin ylläpidolle. Ei ole oikein haukkua viranomaisia nimeltä, tekevät vain työtään."
"Hienoa, että poliisit puuttuvat tällaiseen, ilman että varsinaisesta rikoksesta olisi näyttöä.hyvin toimittu poliisit. "
"Meillä ei edes tiedetä mitä ihmisoikeusloukkaus tarkoittaa. Se on täällä jollekin vähämieliselle naiselle sitä että joutuu olemaan muutaman päivän erossa lapsestaan. Muualla mailmassa se voi tarkoittaa mielivaltaista vangitsemista eliniäksi ilman, että kukaan saa edes tietää onko vangittu ihminen enää hengissä. "
Noin poliisien ja sossujen puolustajat jatkavat hevostalli.netin suojeluksessa vapaasti. Ennen olen vastannut sontaan puhumalla asioista, nyt kun kirjoittamiseni on estetty, siirryn tekemään ilmoituksia poliisille. Olen tehnyt yhden viime kesänä, sitä ei tutkittu, no ei kai kun olen poliisin rekisterissä sillä "mustalla listalla" josta Loimaan poliisiakin valistettiin. Mutta luulenpa että minua ei enää uskalleta enää kohdella kuin c-kansalaista, kiitos yhteiskunnan vahtikoiran eli lehdistön.
Mikä saa osan nettikansaa hurraamaan sille, että tietoon tulee pieni kauhusta huutava, sen jälkeen heitteillä pidetty vauva? Keitä nuo nimettömät nettihuutelijat nimimerkkiensä takana mahtavat olla?
Poliisit vielä jaksavat laajentaa toimialaansa vauvojen ja äitien pahoinpitelyyn, vaikka on niin resurssipula, pisteet hevostalli.netin ylläpidolta heille. Maailma on niin pieni, monella on sukulaisia Loimaan poliisissa tai asiaan sekaantuneissa sosialihenkilöissä. Muuten on vaikea kuvitella syitä siihen, että pahoinpidellyn vauvan äidin suu tukitaan.
Sosiaalitätienkin on kivempi hoidella huostassa terveitä ja hyvinhoidettuja vauvoja, ymmärtäähän sen ettei jaksa pulsujen ja narkkien häiriintyneiden kakaroiden kanssa aina. Hevostalli.netissä saamme lukea että Jylyn äiti Johanna Metsäjätti on pulsun/narkin näköinen, joten poliisi toimi ihan perustellusti.
Entä jos tämän näköinen nuori ihminen kanniskelisi vauvaa Loimaalla?
http://cdn.sheknows.com/thebuzz/2008/02/no-makeup-eva-longoria.jpg
Poliisit vielä jaksavat laajentaa toimialaansa vauvojen ja äitien pahoinpitelyyn, vaikka on niin resurssipula, pisteet hevostalli.netin ylläpidolta heille. Maailma on niin pieni, monella on sukulaisia Loimaan poliisissa tai asiaan sekaantuneissa sosialihenkilöissä. Muuten on vaikea kuvitella syitä siihen, että pahoinpidellyn vauvan äidin suu tukitaan.
Sosiaalitätienkin on kivempi hoidella huostassa terveitä ja hyvinhoidettuja vauvoja, ymmärtäähän sen ettei jaksa pulsujen ja narkkien häiriintyneiden kakaroiden kanssa aina. Hevostalli.netissä saamme lukea että Jylyn äiti Johanna Metsäjätti on pulsun/narkin näköinen, joten poliisi toimi ihan perustellusti.
Entä jos tämän näköinen nuori ihminen kanniskelisi vauvaa Loimaalla?
http://cdn.sheknows.com/thebuzz/2008/02/no-makeup-eva-longoria.jpg
9.7. Normaalia?
Jaamme keskiviikkoisin ja lauantaisin ilmaisjakeluita, se on Rallamaijan ja Mirumarun kesätyötä. Olen Jylyn kanssa kuskina. Jyly saa vähän vaihtelua korvessa nuhjaamiseen kun ollaan liikkeellä ja nähdään koiria, autoja, Aurajoen laivoja... Itsekin pääsen kirppareille lasten lajitellessa.
Tästä se alkaa, lajittelusta ja niputuksesta liikekeskuksen seinustalla minne tuotteet on jätetty meitä varten. Kuvassa Jyly nauttii mansikan sisustaa jälkiruuaksi kun pilttipurkista on maissiateria popsittu. Kuvat saa isoksi niitä napsauttamalla. Rallan mustelma ei liity Loimaan poliisiin :) )
Onko tämä normaalia? Pitäisikö poliisin viedä vauva sosiaalitädeille?
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
8.7. Keskustelu velloo hevostalli.netissä
"Poliisit saivat ilmoituksen "sekavasti käyttäytyvästä naisesta lapsen kanssa". Tarjosivat kyydin äidille JA LAPSELLE sinne, minne nämä olivat menossa, mutta ei kelvannut, vaan äiti jatkoi itsepintaisesti tien varressa hortoilua.Mitä poliisin olis pitänyt tehdä??? EIVÄT HE VOINEET JÄTTÄÄ ILMOITUKSEN JOHDOSTA VIEMÄTTÄ TILANNETTA LOPPUUN ASTI! Nämä "pahoinpitelyt" täällä on sitten kukan omaa tarinointia. Lapsihan todettiin sairaalassa hyvin voivaksi, missä pahoinpitelyn jäljet on? "
"Siitähän tässä juuri onkin perimmiltään kyse, että ei poliisin kuulu lähteä määrittelemään "normaalia käytöstä". Jos kerran ei ole rikottu lakia, ei poliisilla SAA olla kenenkään käytökseen mitään sanomista. Täällä tuntuu olevan aikamoinen sakki ihmisiä, jotka haluavat tästä maasta poliisivaltion. "
Tässä lainattuna pari tyypillistä viestiä.
(Ei pysty siltä foorumilta linkittämään yksittäisiä viestejä, toivottavasti tämä laiton lainaus ei haittaa ketään.)
9.7. ovat tulossa sosiaalipalvelusta tarkkailijat. Niilä tulee olemaan h*lvetin tylsää kun kaikki istuvat vaan koneella, rikkinäinen läppärikin tuli korjattuna huollosta joten neljä toosaa koko ajan netissä. Eikös sitä varten maalle muuteta ettei tarvitse olla ulkona...?
"Siitähän tässä juuri onkin perimmiltään kyse, että ei poliisin kuulu lähteä määrittelemään "normaalia käytöstä". Jos kerran ei ole rikottu lakia, ei poliisilla SAA olla kenenkään käytökseen mitään sanomista. Täällä tuntuu olevan aikamoinen sakki ihmisiä, jotka haluavat tästä maasta poliisivaltion. "
Tässä lainattuna pari tyypillistä viestiä.
(Ei pysty siltä foorumilta linkittämään yksittäisiä viestejä, toivottavasti tämä laiton lainaus ei haittaa ketään.)
9.7. ovat tulossa sosiaalipalvelusta tarkkailijat. Niilä tulee olemaan h*lvetin tylsää kun kaikki istuvat vaan koneella, rikkinäinen läppärikin tuli korjattuna huollosta joten neljä toosaa koko ajan netissä. Eikös sitä varten maalle muuteta ettei tarvitse olla ulkona...?
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Sosiaalitädit kävivät kotona ma 6.7.
Pahaenteinen otsikko, mutta mitä tapahtuikaan... Se Junnila, joka oli perjantaina kuin yleinen syyttäjä, oli herttainen ja hymyilevä ihminen. "Kiva tavata teidät kaikki lapset... onko teillä hevosia, voidaanko käydä katsomassa niitä... meidänkin papalla oli työhevonen ja... "
Keskustelu osittain sujui, näkemykset eivät kaikilta osin kohdanneet mutta eipä mennyt riitelyksikään. Esitin, että lastensuojelun velvollisuus on järjestää lastenpsykiatrin konsultaatio kun Jyly on kokenut kovia, hän oli sitä mieltä että ei kuulu heille. Kun Junnila oli perjantain palaverissa selvästi myöntänyt kieltäneensä minun ja Jylyn tapaamiset sairaalassa, nyt hän taas väitti että ei hän sitä päätöstä ollut tehnyt.
Siitä tiukasta tarkkailusta 3 kertaa viikossa sanottiin että "et sinä missään varsinaisessa tarkkailussa ole ja jos nyt näyttää ettet tule sen sosiaalipalvelun ihmisen ja työparin kanssa toimeen niin jutellaan sitten siitä onko niistä käynneistä mitään hyötyä" ja niin pois päin.
Edes kotiin sisälle eivät tulleet vaikka olimme hiki hatussa raivanneet kämpän joka on pitkään ollut kuin pommin jäljiltä.
Oli tuommoinen suunnanmuutos jotenkin spookia mutta oman stressini kannalta erittäin hyvä että oltiin asiallisia puolin ja toisin ja ilmapiiri ihan hyvä.
Muuten maanantaina kävin terveyskeskuksessa näyttämässä mustelmani, asianajajan pyynnöstä ja puhumassa kipeästä polvestani. Siinä sitten on luukalvon alainen verenvuoto, olisi itsekin pitänyt tajuta eikä pohtia murtumaa. Ihan sikakipeä. Kävin toisenkin kerran terveyskeskuksessa pyytämässä Jylylle lähetettä lastenpsykiatriaan, mutta minulle sanottiin että "tämä on päivystysaika, eikä päivystysaikana kirjoiteta semmoisia lähetteitä". Turha käynti siis.
Keskustelu osittain sujui, näkemykset eivät kaikilta osin kohdanneet mutta eipä mennyt riitelyksikään. Esitin, että lastensuojelun velvollisuus on järjestää lastenpsykiatrin konsultaatio kun Jyly on kokenut kovia, hän oli sitä mieltä että ei kuulu heille. Kun Junnila oli perjantain palaverissa selvästi myöntänyt kieltäneensä minun ja Jylyn tapaamiset sairaalassa, nyt hän taas väitti että ei hän sitä päätöstä ollut tehnyt.
Siitä tiukasta tarkkailusta 3 kertaa viikossa sanottiin että "et sinä missään varsinaisessa tarkkailussa ole ja jos nyt näyttää ettet tule sen sosiaalipalvelun ihmisen ja työparin kanssa toimeen niin jutellaan sitten siitä onko niistä käynneistä mitään hyötyä" ja niin pois päin.
Edes kotiin sisälle eivät tulleet vaikka olimme hiki hatussa raivanneet kämpän joka on pitkään ollut kuin pommin jäljiltä.
Oli tuommoinen suunnanmuutos jotenkin spookia mutta oman stressini kannalta erittäin hyvä että oltiin asiallisia puolin ja toisin ja ilmapiiri ihan hyvä.
Muuten maanantaina kävin terveyskeskuksessa näyttämässä mustelmani, asianajajan pyynnöstä ja puhumassa kipeästä polvestani. Siinä sitten on luukalvon alainen verenvuoto, olisi itsekin pitänyt tajuta eikä pohtia murtumaa. Ihan sikakipeä. Kävin toisenkin kerran terveyskeskuksessa pyytämässä Jylylle lähetettä lastenpsykiatriaan, mutta minulle sanottiin että "tämä on päivystysaika, eikä päivystysaikana kirjoiteta semmoisia lähetteitä". Turha käynti siis.
Lastensuojelija Tuula Tamminen, MLL
SoitinMannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtajalle, lastenpsykiatrian professorille Tuula Tammiselle. Tarkemmin sanoen hänen vastaajaansa.
Jätin viestin että olen tämmöinen liftariäiti jolle kävi näin-ja-näin ja toivoisin hänen ottavan kantaa mielivaltaiseen toimintaan lastensuojelussa, koska se ahdistaa todella monia perheitä. Hän voisi asemansa vuoksi auttaa suurta joukkoa pienellä vaivalla.
Tuula Tamminen soitti minulle takaisin. Ilmoitti, että hän ei voi ottaa kantaa yksityistapauksiin eikä halua ottaa kantaa yleisesti eikä ehdi eikä... Pyyntöjä hänelle tulee kuulemma valtavasti. Sanoi että voi tehdä kantelun tai muun valituksen, no senhän toki tiesin ennestäänkin.
Hän ei voinut kuvitella, miksi häneltä edes pyydetään, joten kysyin miksi hän on hankkiutunut lastensuojeluliiton puheenjohtajaksi jos hän ei halua su0jella lapsia. Hän kysyi minulta vastakysymyksen että olenko ajatellut miksi jouduin tuommoiseen tilanteeseen, olisiko kannattanut tehdä jotain toisin.
Että semmoinen lastensuojelija. Ei yllättänyt yhtään. Olen joskus itse kurssittautunut MLL:n lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäksi ja sehän on hieno idea ja tärkeää palvelua. Mutta muuten MLL on etääntynyt hyvin kauas elävästä lapsesta ja sen lapsen suojelemisesta.
Jätin viestin että olen tämmöinen liftariäiti jolle kävi näin-ja-näin ja toivoisin hänen ottavan kantaa mielivaltaiseen toimintaan lastensuojelussa, koska se ahdistaa todella monia perheitä. Hän voisi asemansa vuoksi auttaa suurta joukkoa pienellä vaivalla.
Tuula Tamminen soitti minulle takaisin. Ilmoitti, että hän ei voi ottaa kantaa yksityistapauksiin eikä halua ottaa kantaa yleisesti eikä ehdi eikä... Pyyntöjä hänelle tulee kuulemma valtavasti. Sanoi että voi tehdä kantelun tai muun valituksen, no senhän toki tiesin ennestäänkin.
Hän ei voinut kuvitella, miksi häneltä edes pyydetään, joten kysyin miksi hän on hankkiutunut lastensuojeluliiton puheenjohtajaksi jos hän ei halua su0jella lapsia. Hän kysyi minulta vastakysymyksen että olenko ajatellut miksi jouduin tuommoiseen tilanteeseen, olisiko kannattanut tehdä jotain toisin.
Että semmoinen lastensuojelija. Ei yllättänyt yhtään. Olen joskus itse kurssittautunut MLL:n lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäksi ja sehän on hieno idea ja tärkeää palvelua. Mutta muuten MLL on etääntynyt hyvin kauas elävästä lapsesta ja sen lapsen suojelemisesta.
Toisella foorumilla Nimimerkki Oili kirjoitti että huostaanottoja pitäisi tehdä paljon enemmän. Hän on perhetyöntekijä ja näkee niin paljon kamaluuksia... Ja että on vanhempia jotka eivät ajattele lasta vaan vievät jopa vauvan jalkapallo-otteluun...
Vastasin hänelle:
Ihmisten ei pitäisi hakeutua tehtäviin, joissa henkinen kantti ei riitä. Olen itse touhunnut paljon eläinsuojelussa, "jossa näkee niin kauheita ja ihmiset ovat niin pahoja" ja näyttää aika monien eläinsuojelijoiden päässä heittävän häränpyllyä. Itse näin vain ihmisiä, jotka eivät pystyneet huolehtimaan itsestään eivätkä sitten eläimistäkään, en yhtään jolla olisi ollut piru sarvet päässä. Samoin hurskastellaan liftaamisen ja känniläisten vaarallisuudesta. Olen liftannut satoja tuhansia kilometrejä Suomessa ja ulkomailla ja olen jakanut 10 vuotta lehtiä känniläisten joukossa Turun kaikissa kaupunginosissa. Ikinä ei ole kukaan käsiksi käynyt ennenkuin Loimaalla, valtion työpuvuissa.
Ennenwanhaan oli kaikki paremmin - vauvat käärittiin kapaloihin missä olivat kuin kohdussa, tai sitten laitettiin vasikankarsinaan kun äiti teki töitä, oli pakko. Voi noita ressukoita nykylapsia jotka raahataan tien varteen, selitetään "tuolta tulee punainen auto, nyt tulee IIIISO rekka!". Pahimmillaan nukkuvat sitten olkapäällä siinä kun eivät halua mukana olevassa turvaistuimessa olla. Hei haloo!
Olen saanut jalkapalloporukasta lausunnon:"Olen tuntenut Johanna Metsätähden (virhe nimessä) noin 1½ vuotta. Olemme tavanneet myös hänen viisi lastaan usein. Äidin ja lasten suhteet ovat normaaleja vanhemman ja lasten välisiä suhteita, vaikka itsekin usean lapsen vanhempana tekisimme jotain eri tavalla. Jylyn tapasimme ensimmäisen kerran viiden päivän ikäisenä ja sen jälkeen parisenkymmentä kertaa jalkapallokannattamisen merkeissä. Jyly on peleissä pääsääntöisesti äitinsä sylissä välillä kannattajien joukossa, välillä hieman syrjemmällä. Jyly ei oikeastaan itke koskaan. Hän nojaa äitinsä olkapäähän tyytyväisenä. Ainoa asia, johon olemme kiinnittäneet 5 kuukauden aikana huomiota, on vauvan päähineettä oleminen... Kaiken kaikkiaan Jyly vaikuttaa hyvin hoidetulta vauvalta, jonka on paras olla äitinsä hoivissa..."
Jos lähdetään esittämään mielipiteitä toisten ihmisten elämäntapoja ja lastenhoitoa ja siitä tehdään lastensuojelua niin sehän on loputon suo eikä moni lapsi enää asuisi kotonaan vaan sijoitettuna. Siksi lastensuojelutoimet perustuvat lastensuojelulakiin - tai YLEENSÄ perustuvat, joskus valitettavasti aloittajan tapaiset henkilöt onnistuvat iskemään. Aloittaja, sinun henkinen kapasiteettisi ei riitä toisten ihmisten lapsista huolehtimiseen ainakaan yleisellä tasolla. Ymmärtäisit pitää akkamaiset ajatuksesi ominasi, pese pyykkiä ja työnnä lusikkaa vaan suuhun. Ja toivo ettei kukaan ajattele että syötätkin ihan väärää ruokaa ja tee lastensuojeluilmoitusta.
Hirveän vähän lapsia sosiaalistetaan viemällä erilaisiin paikkoihin ja hirveän vähän lasten kanssa ollaan vapaamuotistesti yhdessä. Rutiinit ja työ vievät ajan ja sitten lapsi välillä heitetään harrastepakettina johonkin kerhoon tai valmennukseen. SE on pääasiallinen ongelma, eivät ihmiset jotka kuljettavat hyvin hoidettuja ja tyytyväisiä lapsia mukanaan vaikka sitten "epäsopivissa" paikoissa. Kansanluonteemme on metsäläisen tasolla, ihmiset pelkäävät itseään ja toisiaan ja yrittävät näyttää hyviltä vaatteilla ja isoilla autoilla.
Vastasin hänelle:
Ihmisten ei pitäisi hakeutua tehtäviin, joissa henkinen kantti ei riitä. Olen itse touhunnut paljon eläinsuojelussa, "jossa näkee niin kauheita ja ihmiset ovat niin pahoja" ja näyttää aika monien eläinsuojelijoiden päässä heittävän häränpyllyä. Itse näin vain ihmisiä, jotka eivät pystyneet huolehtimaan itsestään eivätkä sitten eläimistäkään, en yhtään jolla olisi ollut piru sarvet päässä. Samoin hurskastellaan liftaamisen ja känniläisten vaarallisuudesta. Olen liftannut satoja tuhansia kilometrejä Suomessa ja ulkomailla ja olen jakanut 10 vuotta lehtiä känniläisten joukossa Turun kaikissa kaupunginosissa. Ikinä ei ole kukaan käsiksi käynyt ennenkuin Loimaalla, valtion työpuvuissa.
Ennenwanhaan oli kaikki paremmin - vauvat käärittiin kapaloihin missä olivat kuin kohdussa, tai sitten laitettiin vasikankarsinaan kun äiti teki töitä, oli pakko. Voi noita ressukoita nykylapsia jotka raahataan tien varteen, selitetään "tuolta tulee punainen auto, nyt tulee IIIISO rekka!". Pahimmillaan nukkuvat sitten olkapäällä siinä kun eivät halua mukana olevassa turvaistuimessa olla. Hei haloo!
Olen saanut jalkapalloporukasta lausunnon:"Olen tuntenut Johanna Metsätähden (virhe nimessä) noin 1½ vuotta. Olemme tavanneet myös hänen viisi lastaan usein. Äidin ja lasten suhteet ovat normaaleja vanhemman ja lasten välisiä suhteita, vaikka itsekin usean lapsen vanhempana tekisimme jotain eri tavalla. Jylyn tapasimme ensimmäisen kerran viiden päivän ikäisenä ja sen jälkeen parisenkymmentä kertaa jalkapallokannattamisen merkeissä. Jyly on peleissä pääsääntöisesti äitinsä sylissä välillä kannattajien joukossa, välillä hieman syrjemmällä. Jyly ei oikeastaan itke koskaan. Hän nojaa äitinsä olkapäähän tyytyväisenä. Ainoa asia, johon olemme kiinnittäneet 5 kuukauden aikana huomiota, on vauvan päähineettä oleminen... Kaiken kaikkiaan Jyly vaikuttaa hyvin hoidetulta vauvalta, jonka on paras olla äitinsä hoivissa..."
Jos lähdetään esittämään mielipiteitä toisten ihmisten elämäntapoja ja lastenhoitoa ja siitä tehdään lastensuojelua niin sehän on loputon suo eikä moni lapsi enää asuisi kotonaan vaan sijoitettuna. Siksi lastensuojelutoimet perustuvat lastensuojelulakiin - tai YLEENSÄ perustuvat, joskus valitettavasti aloittajan tapaiset henkilöt onnistuvat iskemään. Aloittaja, sinun henkinen kapasiteettisi ei riitä toisten ihmisten lapsista huolehtimiseen ainakaan yleisellä tasolla. Ymmärtäisit pitää akkamaiset ajatuksesi ominasi, pese pyykkiä ja työnnä lusikkaa vaan suuhun. Ja toivo ettei kukaan ajattele että syötätkin ihan väärää ruokaa ja tee lastensuojeluilmoitusta.
Hirveän vähän lapsia sosiaalistetaan viemällä erilaisiin paikkoihin ja hirveän vähän lasten kanssa ollaan vapaamuotistesti yhdessä. Rutiinit ja työ vievät ajan ja sitten lapsi välillä heitetään harrastepakettina johonkin kerhoon tai valmennukseen. SE on pääasiallinen ongelma, eivät ihmiset jotka kuljettavat hyvin hoidettuja ja tyytyväisiä lapsia mukanaan vaikka sitten "epäsopivissa" paikoissa. Kansanluonteemme on metsäläisen tasolla, ihmiset pelkäävät itseään ja toisiaan ja yrittävät näyttää hyviltä vaatteilla ja isoilla autoilla.
Kukkis ja Jyly 5 kk
Kotona ollaan, vähän lommoilla mutta yhdessä.Tuli vähän rimpuiltua kun vauva huusi kauhusta poliisin käsissä, yritin päästä Jylyn luokse mutta poliisit runttasivat lukkojen taakse maijaan.
Haluaisin löytää silminnäkijöitä poliisin toiminnalle siellä Ysitiellä. Jos joku ihminen olisi niin rohkea että uskaltaisi todistaa näkemänsä.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
3.7. lastensuojelupalaveri ja Jyly kotiin
Ajoin aamuvarhaisella Turkuun hakemaan pari lausuntoa, Rallamaija meni Tyksiin ja Mirumaru lähti mukaan Saloon vastaanottokodissa pidettävään lastensuojelupalaveriin.
Lastensuojelupalaverissa minulla oli asianajaja, oikeusaputoimistossa oli tehty ihmeitä ja johtava oikeusavustaja oli tulossa palaveriin. Asiaan varmasti vaikutti että hän tunsi perhettäni, oli tavannut Liila-Iiriksen ja "tuo opetustoimen Turkka Hietanenkin niin kehui kuinka sun tytöt ovat tavattoman kivoja ja fiksuja"...
Palaverin henki oli perin kummallinen. Jos parkkipaikalta asianajaja soitti ja varoitti että Mynämäen sossutäti Junnila on erittäin "tiukalla" päällä. Sossutäti aloittikin heti julistamalla että "ei ole aikuismaista hypätä bussista ja ruveta liftaamaan. Meidän taytyy saada takeet siitä, että semmoinen ei ikinä toistu!". Täti oli avoimen vihamielinen.
Jylyn kohtelusta ei suostuttu puhumaan eikä Loimaan tapahtumista. Kun esitin että mitään oikeutta vauvan poisottoon ei ollut, hän vaan vetosi että sosialaipäivystyksen papereissa oli rastittu se kohta ja tämä kohta ja oli ollut huoli.
Sain kopion Loimaan lastensuojeluilmoituksesta. Olin odottanut, että Loimaan poliisi olisi keksinyt vaikka mitä, mutta vain sekavuuteen ja aggressiivisuuteen tyytyivät. "Äiti oli vaikuttanut hyvin sekavalta ja käyttäytynyt hyvin aggressiivisesti. Äiti oli kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä poliisin ja sosiaalityöntekijän kanssa." Silloin kun Tiainen oli ilmestynyt paikalle, olin kysynyt kuka hän on, eikä hän halunnut kertoa, oli siinä ärähtänyt että en näköjään suostu yhteistyöhön.
Loimaalta on myös väitetty että vauvalla ollut vaippoja, no olihan niitä. Eikä vesipulloa, ja se on totta, Jyly ei suostu juomaan vettä.
Palaverissa Junnila ei suostunut puhumaan Loimaan väitteistä. Junnila ei ollut selvittänyt mitä minusta Uudessakaupungissa todettiin, annoin lausunnon hänelle itse ja otettiin kopio. Annoin myös keräämäni lausunnot ja jokaisesta lapsesta koulutodistuksen tai työtodistuksen, joista näkee että ovat ahkeria ja kunnollisia.
Uudenkaupungin psykiatrin arvioinnissa lukee: "STATUS orientoitunut aikaan ja paikkaan. Melko rauhallinen. Vastaa asiallisesti ja adekvaatisti kysymyksiin.TApahtuneesta potilas on suuttunut. Ei anna masentunutta eikä maanista vaikutelmaa. Koostunut. Ei mitään psykoottisuuteen viittavaa. Tiedon lapsensa pikasijoituksesta potilas ymmärtää ja suhtautuu siihen melko rauhallisesti, muta on huolissaan lapsensa voinnista. Sanoo, että lapsi on nyt pahoinpidelty henkisesti koska on joutunut eroon äidistään. "
Sanoisin, että tuon parempaa "terveen paperia" ei pikaisesta tutkimuksesta varmaan voi saada. Loimaan poliisin toteama sekavuus ja aggressiivisuus oli siis erikoista laatua kun parani sillä juuri Loimaalta poistuessa. Minulle oli ilmoitettu, että palaverissa selvitetään psyykkistä tilaani, mutta mitään psykiatrian ammattilaista ei siellä ollutkaan.
Junnila paasasi uhkavaatimuksensa moneen kertaan vaikka oli jo ensimmäisellä kerralla niihin suostunut. Eli lapsen kotiinsaamisen ehtona oli tiukka tarkkailu, kolme kertaa viikossa tulevat sosiaalityöntekijät kotiini tarkkailemaan.
Jylyn kokemuksista ja hyvinvoinnista ei suostuttu keskustelemaan, vaikka minusta sen olisi pitänyt olla pääaihe. Turhaan tolkutin Junnilalle että "sinä olet Jylyn lastensuojelutyöntekijä!".
Junnila kierteli ja kaarteli tapaamiskieltoa kun siitä kysyin asianajajan kanssa moneen kertaan ja lopulta tokaisi että "hyvä on, MINÄ tein sen päätöksen ettei äitiä päästetä osastolle".
Jätin palaverissa kirjallisen eriävän mielipiteen, eli kritiikin tavasta jolla asiat oli hoidettu lastensuojelun taholta.
Ja sitten Tyksiä kohti hakemaan Jyly sairaalasta pois!
En voi raportoida riemukkaasta jälleennäkemisestä koska Jyly oli päiväunilla sinne saapuessani. Ennenkuin menin potilashuoneeseen sisälle etsin hoitajan jota pyysin tekemään inventaarion Jylyn varustekassista, ja hän suostui. Listaukseen tuli vain yksi vaippa koska Rallamaija oli jostain syystä käyttänyt omia vaippoja Jylylle eikä sairaalan vaippoja. Mutta se yksikin nyt todistaa etten ollut kokonaan ilman vaippoja pysäkillä liftaamassa.
Yritän saada kaikki asiakirjat nettiin ja linkitän ne sitten tähän blogiin.
Lastensuojelupalaverissa minulla oli asianajaja, oikeusaputoimistossa oli tehty ihmeitä ja johtava oikeusavustaja oli tulossa palaveriin. Asiaan varmasti vaikutti että hän tunsi perhettäni, oli tavannut Liila-Iiriksen ja "tuo opetustoimen Turkka Hietanenkin niin kehui kuinka sun tytöt ovat tavattoman kivoja ja fiksuja"...
Palaverin henki oli perin kummallinen. Jos parkkipaikalta asianajaja soitti ja varoitti että Mynämäen sossutäti Junnila on erittäin "tiukalla" päällä. Sossutäti aloittikin heti julistamalla että "ei ole aikuismaista hypätä bussista ja ruveta liftaamaan. Meidän taytyy saada takeet siitä, että semmoinen ei ikinä toistu!". Täti oli avoimen vihamielinen.
Jylyn kohtelusta ei suostuttu puhumaan eikä Loimaan tapahtumista. Kun esitin että mitään oikeutta vauvan poisottoon ei ollut, hän vaan vetosi että sosialaipäivystyksen papereissa oli rastittu se kohta ja tämä kohta ja oli ollut huoli.
Sain kopion Loimaan lastensuojeluilmoituksesta. Olin odottanut, että Loimaan poliisi olisi keksinyt vaikka mitä, mutta vain sekavuuteen ja aggressiivisuuteen tyytyivät. "Äiti oli vaikuttanut hyvin sekavalta ja käyttäytynyt hyvin aggressiivisesti. Äiti oli kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä poliisin ja sosiaalityöntekijän kanssa." Silloin kun Tiainen oli ilmestynyt paikalle, olin kysynyt kuka hän on, eikä hän halunnut kertoa, oli siinä ärähtänyt että en näköjään suostu yhteistyöhön.
Loimaalta on myös väitetty että vauvalla ollut vaippoja, no olihan niitä. Eikä vesipulloa, ja se on totta, Jyly ei suostu juomaan vettä.
Palaverissa Junnila ei suostunut puhumaan Loimaan väitteistä. Junnila ei ollut selvittänyt mitä minusta Uudessakaupungissa todettiin, annoin lausunnon hänelle itse ja otettiin kopio. Annoin myös keräämäni lausunnot ja jokaisesta lapsesta koulutodistuksen tai työtodistuksen, joista näkee että ovat ahkeria ja kunnollisia.
Uudenkaupungin psykiatrin arvioinnissa lukee: "STATUS orientoitunut aikaan ja paikkaan. Melko rauhallinen. Vastaa asiallisesti ja adekvaatisti kysymyksiin.TApahtuneesta potilas on suuttunut. Ei anna masentunutta eikä maanista vaikutelmaa. Koostunut. Ei mitään psykoottisuuteen viittavaa. Tiedon lapsensa pikasijoituksesta potilas ymmärtää ja suhtautuu siihen melko rauhallisesti, muta on huolissaan lapsensa voinnista. Sanoo, että lapsi on nyt pahoinpidelty henkisesti koska on joutunut eroon äidistään. "
Sanoisin, että tuon parempaa "terveen paperia" ei pikaisesta tutkimuksesta varmaan voi saada. Loimaan poliisin toteama sekavuus ja aggressiivisuus oli siis erikoista laatua kun parani sillä juuri Loimaalta poistuessa. Minulle oli ilmoitettu, että palaverissa selvitetään psyykkistä tilaani, mutta mitään psykiatrian ammattilaista ei siellä ollutkaan.
Junnila paasasi uhkavaatimuksensa moneen kertaan vaikka oli jo ensimmäisellä kerralla niihin suostunut. Eli lapsen kotiinsaamisen ehtona oli tiukka tarkkailu, kolme kertaa viikossa tulevat sosiaalityöntekijät kotiini tarkkailemaan.
Jylyn kokemuksista ja hyvinvoinnista ei suostuttu keskustelemaan, vaikka minusta sen olisi pitänyt olla pääaihe. Turhaan tolkutin Junnilalle että "sinä olet Jylyn lastensuojelutyöntekijä!".
Junnila kierteli ja kaarteli tapaamiskieltoa kun siitä kysyin asianajajan kanssa moneen kertaan ja lopulta tokaisi että "hyvä on, MINÄ tein sen päätöksen ettei äitiä päästetä osastolle".
Jätin palaverissa kirjallisen eriävän mielipiteen, eli kritiikin tavasta jolla asiat oli hoidettu lastensuojelun taholta.
Ja sitten Tyksiä kohti hakemaan Jyly sairaalasta pois!
En voi raportoida riemukkaasta jälleennäkemisestä koska Jyly oli päiväunilla sinne saapuessani. Ennenkuin menin potilashuoneeseen sisälle etsin hoitajan jota pyysin tekemään inventaarion Jylyn varustekassista, ja hän suostui. Listaukseen tuli vain yksi vaippa koska Rallamaija oli jostain syystä käyttänyt omia vaippoja Jylylle eikä sairaalan vaippoja. Mutta se yksikin nyt todistaa etten ollut kokonaan ilman vaippoja pysäkillä liftaamassa.
Yritän saada kaikki asiakirjat nettiin ja linkitän ne sitten tähän blogiin.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Taistelu Jylyn puolesta alkoi to 2.7.
Torstai oli siis koittanut kun odotin aamun sarastusta Uudenkaupungin sairaalan suljetulla osastolla mutten suinkaan pakkohoidossa vaan vapaana ihmisenä. Kirjoitin kauhukokemuksistani nettiin oleskelutilan koneelta.
Yhden jälkeen yöllä lähdin sairaalasta kävelemään Turkua kohti. Minulle oli ottelubussissa jäänyt jalkaan sandaalinläpsykät, joilla ei ollut mukava kävellä mutta eteenpäin pääsin ihan hyvin. Kymmenisen kilometriä talsin, peukkua heiluttelin harvoille ohiajajille. Sitten liftaaminen tuotti tulosta, mukava rekkamies Paavo oli menossa Paraisille ja heitti minut kertakyydillä autolleni Kupittaan jalkapallostadionille, mistä olin lapsineni lähtenyt bussilla kohti Tamperetta TamU-Inter -jalkapallo-otteluun. Läpsykät olivat syöneet jalkohini monia rakkoja, olin tosi kiitollinen ettei tarvinnut kävellä.
Carinallani ajoin Tyksiin ja kuulin että Jylyllä ja Mirumarulla oli kaikki hyvin. Lypsin portaikossa tuttipulloihin pari-kolme desilitraa äidinmaitoa ja sitten ajoin kotiin Mynämäelle ( 50 km Turusta Poriin päin).
Minulla siis asuu kotona 5 lasta, Jylyn lisäksi:
Roni 22 v.
Mirumaru 18 v.
Rallamaija 16 v.
Liila-Iiris 12 v.
Heräsin parin tunnin unien jälkeen ennen aamuyhdeksää, olin nukkunut pommiin kun 12-vuotias Liila-Iiris oli sammuttanut herätyksen, olin itse unenpöpperössä käskenyt.
Mynämäen kunnan sosiaalityöntekijät soittivat ja ilmoittivat että voin tulla lastensuojelupalaveriin Saloon perjantaina klo 10 missä selvitetään psyykkistä tilaani. Eivät suostuneet keskustelemaan Jylystä, ilmoittivat vain että vauva siírretään samana päivänä vastaanottokotiin Saloon. Minua ei päästetä Jylyä tapaamaan, sosiaalipäivystys on kuulemma tehnyt sijoituspäätöksen ja se on voimassa.
Soitin sinne vastaanottokotiin ja sain tietää, että sinne ei ole perheenjäsenillä asiaa Jylyn tueksi, alkoi taas hirveästi ahdistaa. Mutta otin itseäni niskasta kiinni ja yritin tehdä jotain järkevää ja mahdollisimman paljon sittenkin!
- soitin iltapäivälehtien toimituksiin, vain julkisuus auttaa Suomen viranomaisia vastaan ellei ole varaa todella kuuluisaan asianajajaan.
- soitin kaikkiin Turun asianajotoimistoihin, joissa kuulemma hoidettiin sosiaalialan juttuja. Kaikki asianajajat olivat lomilla. Soitin myös oikeusaputoimistoon.
- soitin Uudenkaupungin sairaalaan ja sovin minua haastatelleen psykiatrin kanssa että haen arviointilausunnon.
Yhtäkkiä tukikin kiire. Rallamaijan ja Liilan kanssa kiidettiin Uuteenkaupunkiin hakemaan lausunto jonka mukaan mitään Loimaan poliisin toteamaa sekavuutta ja aggressiivisuutta ei lainkaan ollut kun psykiatri haastatteli pari tuntia myöhemmin.
Matkalta soittelin ympäri Turun yliopistollista keskussairaalaa ja sain sovittua että Jyly pidetään tarkkailussa vielä perjantaihin eikä anneta viedä Saloon. Ahdistus taas hellitti, Jylyä ei kiikuteta taas vieraaseen paikkaan vieraille ihmisille.
Sitten iltapäivälehden toimittajaa tapaamaan Turkuun.
Mirumaru Tyksistä mukaan koska lehti otti kuvia meistä. Toimittajan tapaamisen jälkeen Rallamaija meni Jylyn tueksi Tyksiin ja Mirumaru tuli kotiin.
Ylättäen toinenkin iltapäivälehti halusi välttämättä tehdä jutun ja kuvaaja tulisi kotiin.
Siinä meni ilta. Aloin järjestää lausuntoja perheestäni, viranomaisilta en tietenkään saa mutta kaikilta muilta sitten. Lähdin iltamyöhällä Tyksiin viemään Mirumarun Rallan tilalle hoitajaksi ja tietenkin äidinmaitoa vauvalle. Kotimatkalla hain kaksi ystävien perheestäni kirjoittamaa lausuntoa, kaksi muuta luvattiin aamuksi.
Loppuyön haahuilin ympäriinsä kotona tai istuin tietokoneella. En pystynyt syömään lainkaan ja nukkumaankin vain muutaman tunnin.
Hassua, olen sanonut että MIKÄÄN ei vie ruokahaluani, tapahtukoon mitä tahansa. Mutta Jylyn pahoinpitely Loimaalla ja ero vauvasta tekivät minut aivan sairaaksi, en voinut ajatellakaan ruokaa voimatta pahoin.
Yhden jälkeen yöllä lähdin sairaalasta kävelemään Turkua kohti. Minulle oli ottelubussissa jäänyt jalkaan sandaalinläpsykät, joilla ei ollut mukava kävellä mutta eteenpäin pääsin ihan hyvin. Kymmenisen kilometriä talsin, peukkua heiluttelin harvoille ohiajajille. Sitten liftaaminen tuotti tulosta, mukava rekkamies Paavo oli menossa Paraisille ja heitti minut kertakyydillä autolleni Kupittaan jalkapallostadionille, mistä olin lapsineni lähtenyt bussilla kohti Tamperetta TamU-Inter -jalkapallo-otteluun. Läpsykät olivat syöneet jalkohini monia rakkoja, olin tosi kiitollinen ettei tarvinnut kävellä.
Carinallani ajoin Tyksiin ja kuulin että Jylyllä ja Mirumarulla oli kaikki hyvin. Lypsin portaikossa tuttipulloihin pari-kolme desilitraa äidinmaitoa ja sitten ajoin kotiin Mynämäelle ( 50 km Turusta Poriin päin).
Minulla siis asuu kotona 5 lasta, Jylyn lisäksi:
Roni 22 v.
Mirumaru 18 v.
Rallamaija 16 v.
Liila-Iiris 12 v.
Heräsin parin tunnin unien jälkeen ennen aamuyhdeksää, olin nukkunut pommiin kun 12-vuotias Liila-Iiris oli sammuttanut herätyksen, olin itse unenpöpperössä käskenyt.
Mynämäen kunnan sosiaalityöntekijät soittivat ja ilmoittivat että voin tulla lastensuojelupalaveriin Saloon perjantaina klo 10 missä selvitetään psyykkistä tilaani. Eivät suostuneet keskustelemaan Jylystä, ilmoittivat vain että vauva siírretään samana päivänä vastaanottokotiin Saloon. Minua ei päästetä Jylyä tapaamaan, sosiaalipäivystys on kuulemma tehnyt sijoituspäätöksen ja se on voimassa.
Soitin sinne vastaanottokotiin ja sain tietää, että sinne ei ole perheenjäsenillä asiaa Jylyn tueksi, alkoi taas hirveästi ahdistaa. Mutta otin itseäni niskasta kiinni ja yritin tehdä jotain järkevää ja mahdollisimman paljon sittenkin!
- soitin iltapäivälehtien toimituksiin, vain julkisuus auttaa Suomen viranomaisia vastaan ellei ole varaa todella kuuluisaan asianajajaan.
- soitin kaikkiin Turun asianajotoimistoihin, joissa kuulemma hoidettiin sosiaalialan juttuja. Kaikki asianajajat olivat lomilla. Soitin myös oikeusaputoimistoon.
- soitin Uudenkaupungin sairaalaan ja sovin minua haastatelleen psykiatrin kanssa että haen arviointilausunnon.
Yhtäkkiä tukikin kiire. Rallamaijan ja Liilan kanssa kiidettiin Uuteenkaupunkiin hakemaan lausunto jonka mukaan mitään Loimaan poliisin toteamaa sekavuutta ja aggressiivisuutta ei lainkaan ollut kun psykiatri haastatteli pari tuntia myöhemmin.
Matkalta soittelin ympäri Turun yliopistollista keskussairaalaa ja sain sovittua että Jyly pidetään tarkkailussa vielä perjantaihin eikä anneta viedä Saloon. Ahdistus taas hellitti, Jylyä ei kiikuteta taas vieraaseen paikkaan vieraille ihmisille.
Sitten iltapäivälehden toimittajaa tapaamaan Turkuun.
Mirumaru Tyksistä mukaan koska lehti otti kuvia meistä. Toimittajan tapaamisen jälkeen Rallamaija meni Jylyn tueksi Tyksiin ja Mirumaru tuli kotiin.
Ylättäen toinenkin iltapäivälehti halusi välttämättä tehdä jutun ja kuvaaja tulisi kotiin.
Siinä meni ilta. Aloin järjestää lausuntoja perheestäni, viranomaisilta en tietenkään saa mutta kaikilta muilta sitten. Lähdin iltamyöhällä Tyksiin viemään Mirumarun Rallan tilalle hoitajaksi ja tietenkin äidinmaitoa vauvalle. Kotimatkalla hain kaksi ystävien perheestäni kirjoittamaa lausuntoa, kaksi muuta luvattiin aamuksi.
Loppuyön haahuilin ympäriinsä kotona tai istuin tietokoneella. En pystynyt syömään lainkaan ja nukkumaankin vain muutaman tunnin.
Hassua, olen sanonut että MIKÄÄN ei vie ruokahaluani, tapahtukoon mitä tahansa. Mutta Jylyn pahoinpitely Loimaalla ja ero vauvasta tekivät minut aivan sairaaksi, en voinut ajatellakaan ruokaa voimatta pahoin.
Tapahtui ke 1.7.-09 : Poliisi repi vauvani sylistäni
Jylyllä, 4,5 kk ikäisellä, OLI ihana päivä. Lähdettiin aamulla jakamaan Turkulaisia, olin vauvan kanssa kuskina. Jyly näki paaljon lehtiä ja mainoksia kun lajiteltiin, luki itsekin pari mainoslehteä pilpuksi, välillä hörppäsi äidinmaitoa, välillä soi banaania. Näki ISOJA koiria ja pieniä koiria, juteltiin omistajien kanssa kun jakajat olivat rapuissa. Joenrannassa oli hienoja kukkaistutuksia, joessa meni veneitä ja laivoja. Yksi puistotyöntekijä työnsi ruohonleikkuria ja pyynnöstä veti sen käyntiin, se oli mahtavaa, kyllä poika koneista ymmärtää.
Ehdittiin saada jako valmiiksi ajoissa että ehdittiin viedä toinen tyttö linja-autoasemalle ja kiidettiin ottelubussiin - oltiin lähdössä jalkapallo-otteluun Tampereelle. Bussissa minulle tuli kahden aikuisen lapseni kanssa erimielisyyksiä erinäisten asioiden hoitamisesta ja aikani jäkätettyäni totesin että nyt riitti ja hyppäsin Aurassa pois bussissa. Päätin mennä Tampereelle muussa seurassa ja tulla ottelubussilla pois.
Liftasin pysäkillä kohti Tamperetta, olisin ehkä mennyt bussiin jos ei liftikyyti olisi tullut ensin. Meidät otti kyytiin työmatkalainen, joka teki bisnestä romukullalla ja itämaisilla matoilla. Niistä oli kiinnostavaa kuulla, aivan uutta minulle. Sydämellinen mieshenkilö pahoitteli, ettei ole menossa Tampereelle asti. Pääsimme hänen kyydissään Loimaalle. Olin jälleen hyvällä tuulella.
Loimaalla saikin seistä, kun toistaan uudemmat ja kallimmat autot yksine matkustajineen eivät ottaneet kyytiin. Heinäkuu on huono liftikuukausi, ei ole työmatkalaisia. Vauva nukkui olkapäälläni, kun tuli rekka väistin ojanpenkalle melua ja hiekkaroiskeita, kun ei ollut autoja tulossa, käännyin selin ettei vauva ollut aurinkoon päin. Aurinko ei varsinaisesti paistanut, oli hahtuvapilveä, pelkäsin kyllä että vauva paistuu jos aurinko rävähtää paahtamaan katoksettomalla pysäkillä.
Paikalle ilmestyi poliisiauto, ja alkoi selvittäminen mitä teen siinä, mistä olen tulossa ja mihin menossa, onko vauva minun jne. Huomautin, että en ole missään Pohjois-Koreassa, missä ihmiset eivät saa liikkua vapaasti. Puolen tunnin selvittelyn jälkeen poliisit alkoivat selittää että vievät minun poliisiasemalle ja laittavat johonkin junaan jollain litteralla... Eivät tienneet mistään aikatauluista, sanoivat että "asemalla selviää, menes nyt tuonne autoon".
Sanoin että nyt riittää tämä ja lähdin kävelemään pois poliisiautojen luota. Poliisit kurvasivat eteeni ja repivät kauhusta huutavan vauvan sylistäni väkivalloin. Yritin päästä vauvan luokse mutta minut murjottiin poliisiautoon. Siinä yksi poliiseista äyski että tietävät minusta olleen poliisille harmia ennenkin, kyllä he saivat tietää! Vauva oli jonkinlaisessa shokissa, tuijotti vain siellä poliisiauton etuosassa kummallisesti seinille. Anelin monta monta kertaa että
"antakaa vauva minulle syliin, olen ihan kiltisti ja teen mitä käsketään nyt kun tiedän että revitte vauvaakin". Eivät antaneet. Vaadin että vauva viedään lääkäriin koska hän ei ole normaali.
Minut tungettiin putkaan, ja kun yritin vauvani hyvinvoinnista jotain selittää loimaalainen poliisi letkautti: "Vauvasi voi ihan hyvin, varmasti peremmin kuin on ikinä voinut!" Siinä oli jo sosiaalityöntekijä, joka ei suostunut sanomaan nimeään, lopulta kuitenkin tajusi että on pakko: joku Leena Tiainen se oli. Tuo sosiaalitäti ei suostunut antamaan vauvaa hetkeksikään syliini vaan ilmoitti että "minä hoidan vauvaa". Vauvani ei ikinä itke koska se hoidetaan vauvantarpeisesti, mutta siinäpä kuulin lukkojen takana kun vauva rääkyi keuhkojaan pihalle . Jossain vaiheessa minulle ilmoitettiin että vauva on sairaalassa.
Minut vietiin terveyskeskukseen, missä anelin naislääkäriltä monta, monta kertaa että antaisi minun soittaa Tyksiin. Ajattelin että sieltä saisi apua kun siellä minut ja vauva tunnettiin, kun vauva oli ollut täydellisessä terveystarkastuksessa. Yritin selittää että vauva ei ole ollut koskaan vieraassa hoidossa, sisaruksillaankin vain hyvällä tuulella ollessaan ja olen ollut itse kotona. Lääkäri ei välittänyt, sanoi poliisin antaneen vaihtoehdoiksi että joko olen yön putkassa tai sitten lähden Uuteenkaupunkiin sairaalaan psykiatrian osastolle. Lääkärin mielestä minulla ei oikeastaan mitään vammoja ollut ja kirjoitti lähetteen.
Minulle näytettiin pöhöttynyt vauvani joka ei suostunut katsomaan minua, shokissa vieläkin. Sosiaalityöntekijä kehui minulle, rintamaitovauvan äidille että "Tuttelia on annettu". En saanut koskea vauvaan. Sosiaalityöntekijä sanoi että "Saatte olla yhdessä kun olet parantunut".
Ambulanssissa millä minut kuskattiin Uuteenkaupunkiin oli inhimillinen nuorimies sairaankuljettajana, hän soitti sosiaalihenkilölle ja vaati, että minun tyttärelleni soitetaan kotiin. Käsittäkseni myös soitettiin, ilmeisesti sosiaalitantta ei uskaltanut enää olla mielivaltainen kun joku muu oli sekaantunut asiaan. Perhe sai vihdoin tiedon mitä minulle oli tapahtunut.
Uudessakaupungissa sain tietää että vauvani oli viety Tyksiin ja sosiaalipäivystäjät olivat ottaneet hänet kiireelliseen sijoitukseen (arkikielellä huostaan). Itse pääsin psykiatrin tutkimuksen jälkeen sairaalasta pois. Mieshoitaja pohti mitenkä pääsen kotiin kun en halunnut olla yötä sairaalassa, en olisi pystynyt kuitenkaan nukkumaan.
Olen luullut että nainen saa matkustaa vapaassa maassa minne haluaa ja miten haluaa, mutta olenkin ollut pahasti väärässä. Tämä on kuin Iran, missä naiseen saa käydä käsiksi jos hän tekee jonkun mielestä jotain sopimatonta. Loimaan poliisi totesi selvästi: "Ei ole sopivaa liftata vauvan kanssa!"
Joten vauvani oli jossain vieraiden luona ilman äitiä ja minä mustelmilla, polvi ja olkapää vääntyneenä Uudessakaupungissa. Tosin minulle oli ihan samantekevää, vaikka olisi ollut luita poikki, ajattelin vain Jyly-vauvaa jota olin ensi kuukausina pitänyt alkuun sylissä tai kainalossa 24 tuntia vuorokaudessa koska hän oli suuritarpeinen vauva ja olisi muuten itkenyt paljon.
Uudessakaupungissa välitettiin. Sain olla puhelimessa niin paljon kuin tarvitsin. Soitin Tyksiin, vauva oli siellä ja ne aikuiset ottelubussissa olleet lapseni Mirumaru ja Roni. Sillä Tyksin osastolla eivät omaiset saaneet olla yöllä, mutta sain ymmärrystä ja tekivät poikkeuksen: Mirumaru sai jäädä vauvan kanssa olemaan. Vauva sai vihdoin oman tutun ihmisen luokseen.
Vasta silloin pystyin itkemään.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907039870206_uu.shtml
Ehdittiin saada jako valmiiksi ajoissa että ehdittiin viedä toinen tyttö linja-autoasemalle ja kiidettiin ottelubussiin - oltiin lähdössä jalkapallo-otteluun Tampereelle. Bussissa minulle tuli kahden aikuisen lapseni kanssa erimielisyyksiä erinäisten asioiden hoitamisesta ja aikani jäkätettyäni totesin että nyt riitti ja hyppäsin Aurassa pois bussissa. Päätin mennä Tampereelle muussa seurassa ja tulla ottelubussilla pois.
Liftasin pysäkillä kohti Tamperetta, olisin ehkä mennyt bussiin jos ei liftikyyti olisi tullut ensin. Meidät otti kyytiin työmatkalainen, joka teki bisnestä romukullalla ja itämaisilla matoilla. Niistä oli kiinnostavaa kuulla, aivan uutta minulle. Sydämellinen mieshenkilö pahoitteli, ettei ole menossa Tampereelle asti. Pääsimme hänen kyydissään Loimaalle. Olin jälleen hyvällä tuulella.
Loimaalla saikin seistä, kun toistaan uudemmat ja kallimmat autot yksine matkustajineen eivät ottaneet kyytiin. Heinäkuu on huono liftikuukausi, ei ole työmatkalaisia. Vauva nukkui olkapäälläni, kun tuli rekka väistin ojanpenkalle melua ja hiekkaroiskeita, kun ei ollut autoja tulossa, käännyin selin ettei vauva ollut aurinkoon päin. Aurinko ei varsinaisesti paistanut, oli hahtuvapilveä, pelkäsin kyllä että vauva paistuu jos aurinko rävähtää paahtamaan katoksettomalla pysäkillä.
Paikalle ilmestyi poliisiauto, ja alkoi selvittäminen mitä teen siinä, mistä olen tulossa ja mihin menossa, onko vauva minun jne. Huomautin, että en ole missään Pohjois-Koreassa, missä ihmiset eivät saa liikkua vapaasti. Puolen tunnin selvittelyn jälkeen poliisit alkoivat selittää että vievät minun poliisiasemalle ja laittavat johonkin junaan jollain litteralla... Eivät tienneet mistään aikatauluista, sanoivat että "asemalla selviää, menes nyt tuonne autoon".
Sanoin että nyt riittää tämä ja lähdin kävelemään pois poliisiautojen luota. Poliisit kurvasivat eteeni ja repivät kauhusta huutavan vauvan sylistäni väkivalloin. Yritin päästä vauvan luokse mutta minut murjottiin poliisiautoon. Siinä yksi poliiseista äyski että tietävät minusta olleen poliisille harmia ennenkin, kyllä he saivat tietää! Vauva oli jonkinlaisessa shokissa, tuijotti vain siellä poliisiauton etuosassa kummallisesti seinille. Anelin monta monta kertaa että
"antakaa vauva minulle syliin, olen ihan kiltisti ja teen mitä käsketään nyt kun tiedän että revitte vauvaakin". Eivät antaneet. Vaadin että vauva viedään lääkäriin koska hän ei ole normaali.
Minut tungettiin putkaan, ja kun yritin vauvani hyvinvoinnista jotain selittää loimaalainen poliisi letkautti: "Vauvasi voi ihan hyvin, varmasti peremmin kuin on ikinä voinut!" Siinä oli jo sosiaalityöntekijä, joka ei suostunut sanomaan nimeään, lopulta kuitenkin tajusi että on pakko: joku Leena Tiainen se oli. Tuo sosiaalitäti ei suostunut antamaan vauvaa hetkeksikään syliini vaan ilmoitti että "minä hoidan vauvaa". Vauvani ei ikinä itke koska se hoidetaan vauvantarpeisesti, mutta siinäpä kuulin lukkojen takana kun vauva rääkyi keuhkojaan pihalle . Jossain vaiheessa minulle ilmoitettiin että vauva on sairaalassa.
Minut vietiin terveyskeskukseen, missä anelin naislääkäriltä monta, monta kertaa että antaisi minun soittaa Tyksiin. Ajattelin että sieltä saisi apua kun siellä minut ja vauva tunnettiin, kun vauva oli ollut täydellisessä terveystarkastuksessa. Yritin selittää että vauva ei ole ollut koskaan vieraassa hoidossa, sisaruksillaankin vain hyvällä tuulella ollessaan ja olen ollut itse kotona. Lääkäri ei välittänyt, sanoi poliisin antaneen vaihtoehdoiksi että joko olen yön putkassa tai sitten lähden Uuteenkaupunkiin sairaalaan psykiatrian osastolle. Lääkärin mielestä minulla ei oikeastaan mitään vammoja ollut ja kirjoitti lähetteen.
Minulle näytettiin pöhöttynyt vauvani joka ei suostunut katsomaan minua, shokissa vieläkin. Sosiaalityöntekijä kehui minulle, rintamaitovauvan äidille että "Tuttelia on annettu". En saanut koskea vauvaan. Sosiaalityöntekijä sanoi että "Saatte olla yhdessä kun olet parantunut".
Ambulanssissa millä minut kuskattiin Uuteenkaupunkiin oli inhimillinen nuorimies sairaankuljettajana, hän soitti sosiaalihenkilölle ja vaati, että minun tyttärelleni soitetaan kotiin. Käsittäkseni myös soitettiin, ilmeisesti sosiaalitantta ei uskaltanut enää olla mielivaltainen kun joku muu oli sekaantunut asiaan. Perhe sai vihdoin tiedon mitä minulle oli tapahtunut.
Uudessakaupungissa sain tietää että vauvani oli viety Tyksiin ja sosiaalipäivystäjät olivat ottaneet hänet kiireelliseen sijoitukseen (arkikielellä huostaan). Itse pääsin psykiatrin tutkimuksen jälkeen sairaalasta pois. Mieshoitaja pohti mitenkä pääsen kotiin kun en halunnut olla yötä sairaalassa, en olisi pystynyt kuitenkaan nukkumaan.
Olen luullut että nainen saa matkustaa vapaassa maassa minne haluaa ja miten haluaa, mutta olenkin ollut pahasti väärässä. Tämä on kuin Iran, missä naiseen saa käydä käsiksi jos hän tekee jonkun mielestä jotain sopimatonta. Loimaan poliisi totesi selvästi: "Ei ole sopivaa liftata vauvan kanssa!"
Joten vauvani oli jossain vieraiden luona ilman äitiä ja minä mustelmilla, polvi ja olkapää vääntyneenä Uudessakaupungissa. Tosin minulle oli ihan samantekevää, vaikka olisi ollut luita poikki, ajattelin vain Jyly-vauvaa jota olin ensi kuukausina pitänyt alkuun sylissä tai kainalossa 24 tuntia vuorokaudessa koska hän oli suuritarpeinen vauva ja olisi muuten itkenyt paljon.
Uudessakaupungissa välitettiin. Sain olla puhelimessa niin paljon kuin tarvitsin. Soitin Tyksiin, vauva oli siellä ja ne aikuiset ottelubussissa olleet lapseni Mirumaru ja Roni. Sillä Tyksin osastolla eivät omaiset saaneet olla yöllä, mutta sain ymmärrystä ja tekivät poikkeuksen: Mirumaru sai jäädä vauvan kanssa olemaan. Vauva sai vihdoin oman tutun ihmisen luokseen.
Vasta silloin pystyin itkemään.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907039870206_uu.shtml
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)