SoitinMannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtajalle, lastenpsykiatrian professorille Tuula Tammiselle. Tarkemmin sanoen hänen vastaajaansa.
Jätin viestin että olen tämmöinen liftariäiti jolle kävi näin-ja-näin ja toivoisin hänen ottavan kantaa mielivaltaiseen toimintaan lastensuojelussa, koska se ahdistaa todella monia perheitä. Hän voisi asemansa vuoksi auttaa suurta joukkoa pienellä vaivalla.
Tuula Tamminen soitti minulle takaisin. Ilmoitti, että hän ei voi ottaa kantaa yksityistapauksiin eikä halua ottaa kantaa yleisesti eikä ehdi eikä... Pyyntöjä hänelle tulee kuulemma valtavasti. Sanoi että voi tehdä kantelun tai muun valituksen, no senhän toki tiesin ennestäänkin.
Hän ei voinut kuvitella, miksi häneltä edes pyydetään, joten kysyin miksi hän on hankkiutunut lastensuojeluliiton puheenjohtajaksi jos hän ei halua su0jella lapsia. Hän kysyi minulta vastakysymyksen että olenko ajatellut miksi jouduin tuommoiseen tilanteeseen, olisiko kannattanut tehdä jotain toisin.
Että semmoinen lastensuojelija. Ei yllättänyt yhtään. Olen joskus itse kurssittautunut MLL:n lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäksi ja sehän on hieno idea ja tärkeää palvelua. Mutta muuten MLL on etääntynyt hyvin kauas elävästä lapsesta ja sen lapsen suojelemisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On hyvä, että kirjoitat ripeästi ja laitat mielipiteitäsi meidän luettavaksemme. Sinulla on hyvä kritiikin taju ja pyrit rakenteellisesti tarkastelemaan ongelmia. Kaikki edellytykset siis mielipidekirjoittamiseen löytyvät, jatka edelleen samaa rataa!
VastaaPoistaMutta, älä hermostu ihmisten, siis alan huippuammattilaistenkaan, tolloudesta ja velttoudesta! Näitä tuulatammisia riittää, heitä kohtaat jatkuvasti, jos hakeudut juttusille "asiantuntijoiden" kanssa. Lastensuojelu on sellainen alue, että siellä työtä tehdään asenteilla, musta tuntuu -tiedolla. Lastensuojelu on sen verran jotenkin... ämmämäistä, että silla tuntuu olevan kovin vähän yhteistä yhteiskunnan määrätietoisen rakentamisen kanssa.
Siis älä hermostu, kun joudut vastaisuudessakin varmasti jutskaamaan tuon tyyppisten virkamiesten ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Mutta kirjoita ja kritisoi blogissasi!
Lastensuojelu ei ole mikään edelläkävijöiden ja ajattelijoiden puuhakenttä. Tiedän toki, onneksi, muutaman asiantuntijan, jotka uivat vastavirtaan ja koettavat muistuttaa alan heikkouksista. Heitä ovat esim. sosiaalipolitiikan professori J P Roos Helsingin yliopistossa ja vaikkapa asianajaja Leeni Ikonen, hänelläkin on toimisto Helsingissä.
Stay cool, mutta anna kriittisen miekkasi viuhua!
Kirjoitin muuten tapauksestasi tänään ja eilen blogissani
http://kaisaruokamo.blogspot.com/
Ai niin, jos tahdot päästä vähän asiantuntevampaan seuraan keskustelemaan netissä huostaanotoista, niin ainakin Suomi24:lla on hyvä ketju. Yleensä kaikki muut aiheesta käytävät keskustelut ovat aivan kammottavia. Pienistä suomalaisista tulee hirviöitä, kun he pääsevät purkamaan nimimerkin takaa turhautumiaan. Livenä, oikeassa elämässä, samat tyypit mielistelevät ja sopeutuvat itsensä väsyksiin.
Kaisaruokamo, olen lukenut blogiasi. Tapaamme vielä, jos sinäkin olet kiinnostunut kansalaisoikeusyhdistyksen perustamisesta.
VastaaPoistaJoo. Tapaamme.
VastaaPoistaYhdistysajatus on hyvä, mutta sitäkin tärkeämpää on aina asioista puhuminen eli julkisuus. Julkistaminen, avoimuus. Julkisuudella suuri sosiaalinen merkitys, sillä se on jakamista eli yhdessä elämistä.
Yhdistystoiminta voi olla huonoimmillaan ongelmien hautaamista - sitäkin olen nähnyt. Yhdistysmaailmassa muodostuu kummallisia alakulttuureja ja diskursseja, jotka estävät tiedon vapaata virtaa. Siksi arvostan niin suuresti sitä, että kirjoitat meille asioistasi!