Pahaenteinen otsikko, mutta mitä tapahtuikaan... Se Junnila, joka oli perjantaina kuin yleinen syyttäjä, oli herttainen ja hymyilevä ihminen. "Kiva tavata teidät kaikki lapset... onko teillä hevosia, voidaanko käydä katsomassa niitä... meidänkin papalla oli työhevonen ja... "
Keskustelu osittain sujui, näkemykset eivät kaikilta osin kohdanneet mutta eipä mennyt riitelyksikään. Esitin, että lastensuojelun velvollisuus on järjestää lastenpsykiatrin konsultaatio kun Jyly on kokenut kovia, hän oli sitä mieltä että ei kuulu heille. Kun Junnila oli perjantain palaverissa selvästi myöntänyt kieltäneensä minun ja Jylyn tapaamiset sairaalassa, nyt hän taas väitti että ei hän sitä päätöstä ollut tehnyt.
Siitä tiukasta tarkkailusta 3 kertaa viikossa sanottiin että "et sinä missään varsinaisessa tarkkailussa ole ja jos nyt näyttää ettet tule sen sosiaalipalvelun ihmisen ja työparin kanssa toimeen niin jutellaan sitten siitä onko niistä käynneistä mitään hyötyä" ja niin pois päin.
Edes kotiin sisälle eivät tulleet vaikka olimme hiki hatussa raivanneet kämpän joka on pitkään ollut kuin pommin jäljiltä.
Oli tuommoinen suunnanmuutos jotenkin spookia mutta oman stressini kannalta erittäin hyvä että oltiin asiallisia puolin ja toisin ja ilmapiiri ihan hyvä.
Muuten maanantaina kävin terveyskeskuksessa näyttämässä mustelmani, asianajajan pyynnöstä ja puhumassa kipeästä polvestani. Siinä sitten on luukalvon alainen verenvuoto, olisi itsekin pitänyt tajuta eikä pohtia murtumaa. Ihan sikakipeä. Kävin toisenkin kerran terveyskeskuksessa pyytämässä Jylylle lähetettä lastenpsykiatriaan, mutta minulle sanottiin että "tämä on päivystysaika, eikä päivystysaikana kirjoiteta semmoisia lähetteitä". Turha käynti siis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti