Jyly-vauvaa on hoidettu sillä periaatteella, että hänellä on aina mahdollisimman hyvä olla. Hermostuneesta, koliikin rajoilla olleesta vastasyntyneestä on kasvanut iloinen melkein-viisikuukautinen. Jyly ei ennen Loimaata huutamisesta juuri mitään tiennyt, koska aina oli tarvitessaan päässyt äidin syliin ammattitaitoiseen keinutteluun - kuuden lapsen äidillä on osaamista. Vauvan ehdoilla on eletty, muut puuhat eivät ole olleet kiireellisiä. Äiti on ollut aina lähellä, ihan viime viikkoina on äiti käynyt max. 19 minuutin lenkillä muutaman kerran aikuisten sisarusten valvoessa päikkärille jäänyttä äidin iltatähteä.
Tämä vauva revittiin terveenä ja tyytyväisenä voimakeinoin, kauhusta huutavana, äidin sylistä Loimaalla 1.7.2009 koska äiti katsoi oikeudekseen matkustaa Tampereelle loimaalaiselta linja-autopysäkiltä. Vauvansa luokse yrittävä äiti runtattiin poliisiautoon. Poliisit ilmoittivat tietävänsä, että että äidistä on ennenkin ollut harmia poliisille.
Sen jälkeen vauvaa pidettiin poliisiauton keskiosassa arviolta 20 minuuttia. Äiti aneli, että '2antakaa vauva minulle syliin, nyt kun tiedän että olette valmiita repimään vauvaa, teen kiltisti mitä käsketään!" Turhaan aneli.
Vauva tuijotteli shokkitilassa ympärilleen. Äiti vaati, että "viekää vauvaa lääkäriin, se on shokissa". Asetelmassa oli "pahojen poliisien" joukossa yksi, joka näytti kiusaantuneelta tilanteesta, hän suostui avaamaan luukun poliisiauton etu- ja takaosan välillä niin, että äiti saattoi puhua vauvalle.
Poliisiasemalle oli hälytetty jonkinlainen sosiaalihenkilö. Hänelle esitetty pyyntö saada hoivata vauvaa oli turha, hän ilmoitti että "minä hoidan vauvaa!".
Poliisit lähtivät kiikuttamaan äitiä putkaan, äiti vaati jälleen vauvan toimittamista lääkäriin. Yksi poliisi tokaisi: "Ihan hyvin sun vauvasi voi, varmaan peremmin kuin koskaan ennen!". Äiti takertui ovenpieleen huutaakseen sosiaalihenkilölle: "Kuulitko?!" Ajatteli, että kun sosiaalihenkilö ymmärtää, mikä on homman nimi, vauvan rääkkääminen päättyy heti.
Vaan poliisit repivät äidin putkaan. Sosiaalihenkilö ilmestyi oven taakse ja luukku avattiin. Sosiaalihenkilö kysyi vauvan nimeä, äiti sanoi että "paikalla olevilla poliiseilla on kaikki tiedot jo, mutta kuka sinä olet?". Sosiaalihenkilö tiuskaisi: "Jaaha, tämä ei sitten tee minkäänlaista yhteistyötä ja oviluukkua alettiin sulkea. Äiti alkoi äkkiä luetella vauvan nimiä ja osoitetta ja ehti pyytää että saa lohduttaa vauvaa - turhaan. Sosiaalihenkilö sitten ilmoitti nimensä. Tämä Eeva Tiainen kysyi onko vauva äidinmaidolla, mutta muuten ei suostunut puhumaan vauvasta. Turhaan jäi äiti vaatimaan että "sinun pitää huolehtia vauvan hyvinvoinnista kun sinä olet lastensuojelu!". Lastensuojelulain mukaisen kuulemisen Eeva Tiainen jätti tekemättä eikä suostunut keskustelemaan äidin kanssa lainkaan. Hän on lastensuojelupapereihin ilmoittanut vauvan poisottamisen syyksi äidin sekavuuden ja aggressiivisuuden, vaikkei ole käytännössä voinut mitään havaintoja tehdä.
Jokainen sekunti putkassa raastoi äidin sydäntä, ja niitä sekunteja oli paljon... Lopulta kuului kuin keuhkojaan pihalle rääkyvää vauvaa vietiin pois.
Äiti vietiin lääkäriin, missä äiti pyysi, anoi, rukoili lääkäri Susanna Hemminkiltä että saisi soittaa Tyksiin, missä hänet ja hänen vauvanhoitotapansa tunnettiin. Turhaan.
Tuntien kuluessa Loimaan poliisi ei antanut äidin soittaa mihinkään, edes neljälle muulle kotona asuvalle lapselle. Vauvalle ei siis ollut mitään mahdollisuutta saada apua keneltäkään.
Äidille annettiin mahdollisuus joko jäädä putkaan tai lähteä Uuteenkaupunkiin psykiatriselle osastolle. Pyynnöstä äiti sai ennen kyyditystä nähdä itkusta pöhöttyneen vauvan joka ei ottanut kontaktia. Eeva Tiainen roikotti vauvaa kuin rättiä ja kehui: "On annettu Tuttelia!".
Uudessakaupungissa äiti sai järjestettyä Turun Tyksiin viedylle vauvalle aikuisen sisaren luokseen osastolle. Puhelimessa taustalta alkoi kuulua vauvan huudahtelua, ei enää itkua. Uudessakaupungissa ei todettu äidillä hoidon tarvetta ja äiti pääsi Uudenkaupungin yöhön kotimatkalle.
Seuraavana aamuna äidin kotikunnan sosiaalihenkilöt Pirjo Junnila ja sosiaalijohtaja Marita Pettersson kieltäytyivät keskustelemasta äitiä tai edes kuulemasta hänen käsitystään vauvan tarpeista. He totesivat että seuraavana päivänä on palaveri, Salossa vastaanottokodissa, jonne vauva siirretään.
Äiti sai estettyä vauvan siirron sinne, jälleen uuteen paikkaan, minne sisaret eivät olisi päässet häntä tukemaan. Vaikka äiti ei saanut tavata vauvaa, oli onneksi jompikumpi isompi sisko hänen luonaan. Äidinmaitoa äiti vei sairaalaan aina kun hoitajaa vaihdettiin.
Seuraavana päivänä äiti sai lastensuojelupalaverin jälkeen hakea vauvan Tyksistä. Imeväisen pikkuisen väkivaltainen erottaminen äidistä oli kestänyt yli puolitoista vuorokautta. Sen olivat tehneet Eeva Tiaisen mielikuvitukseen perustuen lastensuojeluviranomaiset, joiden lain mukaan piti huolehtia että vauva saa ikäkauden mukaista hoivaa ja turvaa.
Lastensuojelulain mukaan vanhemman ja lapsen tapaamisia ei saa estää ilman todella painavaa syytä. Äidillä oli Uudestakaupungista "terveen paperi", vauvan viemistä seuraavana päivänä haettu, mutta sitä ei kukaan suostunut lukemaan. Sosiaalihenkilöt eivät myöskään olleet selvittäneet, mitä äidin tilasta oli todettu.
Lapsen pahoinpitely ei ole asianomistajarikos, vaan yhteiskunta nostaa siitä prosessin. Koska Jylyn Loimaalla alkanut, erittäin suurta julmuutta sisältänyt pahoinpitely+ tahallinen henkisen kärsimyksen aiheuttaminen viedään tutkintaan? Kuka sen tekee?
Vai eikö sitä tee kukaan koska tekijöinä olivat viranomaiset? Loimaan poliisi ja epäammattimaiset sosiaalityöntekijät jotka eivät piitanneet lastensuojelulaista ja velvollisuuksistaan LASTA kohtaan. Lastensuojelulaki velvoittaa järjestämään lapselle ikäkauden mukaista hoivaa ja turvallisuutta - pelkkä hengissa pitäminen Tuttelilla ei riitä. Eeva Tiainen ei Loimaan poliisiasemalla suostunut keskustelemaan vauvan tilanteesta ja tarpeista äidin kanssa lainkaan eikä välittänyt vauvan pelosta ja sydäntäsärkevästä itkusta. Onko sosiaalityöntekijöiden toiminta pahoinpitelyä vai heitteillejättöä, en ole rikosnimikkeiden asiantuntija, kysyn Jylyn asianajajalta kun tavoitan hänet taas.
Jyly-vauva on kärsinyt pahoinpitelyn jälkeen ahdistus- ja pelko-oireista. Itkuun herääminen, iloisuuden katoaminen, jokeltelua ei ole kuultu viikkoon.
Johanna, hienoa että suomalainen lastensuojelu on joutunut kanssasi kolariin. Kaltaisesi kyseenalaistajat ja metelin nostajat ovat tarpeen.
VastaaPoistaMinusta on hyvä, että sinulla on kanttia nimetä vauvan kohtelu väkivallaksi. Sitä nimittäin tehdään lastensuojelussa paljon, niin lapsille, vanhemmille kuin koko perheellekin.
Väkivallan tarkastelu lastensuojelussa on hyvin kiinnostavaa siksi, että sosiaaalityöntekijät Eeva Tiainen ja Pirjo Junnila ja sosiaalijohtaja Marita Pettersson katsovat takuulla toimineen OIKEIN. Sosiaalityöntekijät ovat siis turvanneet lasta ja vieneet lapsen pois uhan, eli äitinsä, luota.
Tämä on niiiin kiinnostava asetelma sen ristiriitaisuuden takia. Olet nimittäin erittäin tarkasti oikeilla jäljillä noissa väkivaltaisuusväitteissäsi, siis siinä että systeemissä, rakenteissa, käytännöissä ja ajattelutavoissa on paljon väkivaltaa. Sitä nimittäin on.
Et ehkä tunne juurikaan vaikkapa lasten laitoshoitoa ja lastenkotimaailmaa. Siellä hoitajien välinpitämättömyys, rakkaudettomuus, empatian puute, lapsen huomiotta jättäminen, ylimielisyys, henkinen (ja fyysinen) poissaolevuus ovat ihan ammattitaitoon kuuluvia kykyjä. SE ON HÄMMÄSTYTTÄVÄÄ!
Lastenkotien lisäksi aivan yhtä hirveitä ovat ns. perhekodit, joissa hoidetaan lapsia bisnesmäisesti, yksityisissä yrityksissä. Siellä on muka "isä" ja "äiti", mutta niistä voi lukea ja kuulla jatkuvasti TODELLA MIELENKIINTOISIA juttuja. Perhekodit ovat rahantekemistä varten, lasten ja lapsuuden kustannuksella.
Luulisi, että lastenkodeilla olisi kova yritys ja tsemppaus päällä siksi, että ne saisivat kohennettua huonoa mainettaan, joka niillä on ollut aina. Ai niin, onhan termi lastenkoti muokattu uusiksi. Laitos on nykyään nätisti nimeltään PERHETUKIKOTI.
Huono juttu on se, että laitos on hyvin vihamielinen PERHETTÄ kohtaan, se ei TUE ketään eikä mitään, ei edes huonosta kodista pelastettua lasta ja mikään KOTI se ei missään tapauksessa ole.
"Blogissa lukee että hän pääsi katsomaan pöhöttynyttä vauvaa. Miten vauva voi hetkessä "pöhöttyä"? "
VastaaPoistaNäin kysyttiin hevostalli.netissä, johon minä siis en voi enää kirjoittaa koska häiriköt innostuivat liikaa ja minut siksi bannattiin.
Vauva oli ollut ilman äidin turvaa siinä vaiheessa noin kolme tuntia. Ikinä ennen ei vauvani ollut rääkynyt niin kuin siellä poliisilaitoksella - kai sitä pöhöttyy jos tuntikausia parkuu.
Pakko mennä nyt ulos kun ajatus vauvan hädästä alkoi taas ahdistaa... oksettaa, heikottaa
Minä oon vähän pettynyt sinuun Kukka. Olen aina kuitenkin pitänyt sinua jollain lailla järki-ihmisenä. Täytyy sanoa että tällä kertaa en enää ihaile sinua siviilirohkeudestasi, koska siitä on nyt muodostunut siviilityhmyyttä. NÄmä tämmöiset vuodaukset täälä blogissasi herättävät ainakin meikäläisessä suurta sääliä lapsiasi kohtaan.
VastaaPoistaAjattele minkälaisen lapsuuden annat lapsillesi ja mieti onko asiallista julkaista alaikäisten kuvia nimellä varustettuna netissä. Sinä leikit jotain kaikkivaltiasta ja luulet että voit tehdä ihan mitä mieleesi juolahtaa. Esität huolehtivaista äitiä, mutta tosiasiassa et välitä tippaakaan lastesi tunteista etkä oikeuksista.
Terveisin Qikko
Mitähän ne lapset ajattelisivat jos antaisin "kiltisti" pahoinpidellä heitä? Netistä saan lukea kirjoituksia, joissa kerrotaan kuinka vanhemmat eivät ole puolustaneet, ja niistä kirjoituksista välittyy suuri katkeruus.
VastaaPoistaLapset ovat olleet siinä iässä että ovat nähneet ja ymmärtäneet esim. tuon tapauksen missä poliisin mielestä heidän kamansa sai ihan vapaasti viedä. Eivät he kärsi siitä, että arvostelen poliisia.
Haluan lapsilleni oikeusvaltion, en poliisivaltiota. Virkavirheiden peittely on syöpä yhteiskunnassamme.
Surettaa kovasti tuo tapahtunut, sydäntä raastaa samaistua tilanteseen!
VastaaPoistaTuollainen viranomiasten tunteikas ja asiaton toiminta pitäisi aada julkisuuteen, mutta se taitaaolla aika vaikeaa tässä hyssyttelyvatakunnassa.
MIten pikkuinen nyt jaksaa?
t.Sonja
Jyly on ihan kunnossa päällisin puolin. Hieman vakavampi kuin ennen, mutta jokelluskin palasi oltuaan viikon kadoksissa eikä pikkunappula enää moneen yöhön ole herännyt parkumaan.
VastaaPoistaOlen keskustellut Tyksin lastenpsykiatrin kanssa, joka varoitti että nyt ei pidä ylireagoida täällä kodin päässä niin että vauva kärsisi siitäkin, eli ei saa liikaa takertua vauvaan ikäänkuin hyvittääkseen tapahtuneen. Ja huomaan usein pohtivani lausuntojen hankkimista sun muuta Jylyn lähellä sen sijaan että juttelisin hänelle, sitäkin täytyy varoa.
Hei vielä!
VastaaPoistaMinä en tältä istumalta usko että Suomen viranomaiset ovat pahoinpidelleet lastasi. Jos sen pystyt todistamaan, niin se varmasti on julkisuuden arvoinen asia. Uskon, että sekä henkiset että mahdolliset fyysiset repimiset aiheutat heille itse toiminnallasi, koska sinulla on joku hirvittävä angsti kaikkea yhteiskuntajärjestystä kohtaan.
Sen sijaan jos toimisit järkevästi ja johdonmukaisesti, eivät lapset joutuisi kärsimään. Sulla olisi itselläsikin paljon vähemmän huolia ja voisit paremmin toteuttaa sitä tärkeintä ominaisuutta, minkä kait koet tässä maailmassa olevan, eli lisääntyä ja hoitaa jälkeläisesi asiallisesti.
Tässä pyrkimyksessä ei ole mitään vikaa, mutta lapset kyllä vaativat tiettyä turvallisuudentunnetta kasvaakseen tasapainoisiksi ihmisiksi, ei tuommoista ihme riitelyä ja raastavaa meininkiä.
Tule nyt järkiisi hyvä ihminen ja mieti lasten etua, pistä kerrankin syrjään se hirmuinen tarve olla vastarannankiiski niissäkin asioissa, missä ei sinun kohdallasi ole mitään ongelmaa, jos ja kun kuitenkin lapsesi hoidat ja niitä rakastat.
Katsos kun maailmassa on niin paljon täysin hullujakin ihmisiä ja niilläkin on lapsia. Mistä luulet viranomaisten voivan erottaa lapselle todella riskaapelit tilanteet niistä, joissa tilanne on hallinnassa, jos käyttäydyt epäasiallisesti ja virkavaltaa halveksuen? Lastesi hyvää he joka tapauksessa tarkoittavat, tekevät todella tärkeää ja raskasta työtä. Asetu hetkeksi heidän saappaisiinsa ja mieti mitä kaikkea kauheata he joutuvat näkemään. Semmoisesta varmaankin tulee varovaiseksi ja tekee mieli puuttua välittömästi uhkaavalta vaikuttavaan tilanteeseen, vaikka tosiasiassa lapsen turvallisuus ei olisikaan uhattuna.
Onko mahdollista miettiä tältä kannalta tilannetta? Ottaa vähän takapakkia ja tarkastella kriittisesti omia toimia ja sanomisia.
Terveisin Qikko
Loimaan sairaalan potilaskertomus osoittaa että vauvalle on poliisin hyökkäyksestä aiheutunut jälkiä ihoon, kipua on varmasti tuntunut. Siis pahoinpitelyn merkit ovat täyttyneet.
VastaaPoistaLoimaan sairaalan raportista näkee myös että vauva oli saatu muutenkin surkeaan kuntoon.
Uskon että Suomessa kaikkien pitää noudattaa lakia. Koska en itse ole niitä rikkonut, en rupea itseäni sen kummemmin syyllistämään, vaan tärkeintä on saada poliisit vastaamaa vauvan pahoinpitelystä.
Lasteni pitää saada elää turvallisessa maassa jossa lapsella on valtion erityinen suojelu mihin Suomi on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa.
Silminnäkijät pysäkin tapahtumille ovat läytyneet lehti-ilmoituksella jonka laitoin Loimaan lehteen.