Olen ajatellut, että vauvaa ehdottomasti pitää helliä eikä syliä saa säästää. Kun vauvalla on aina turvallisuuden tunne, hänestä kasvaa rohkea ja itsenäinen ihminen.
Mutta maailma ei ole täydellinen. Jos sataprosenttisesti hellityn, onnellisen vauvan kimppuun käy väkivaltaisia miehiä kuten Loimaalla, sydäntäsärkevä itku poliisiasemalla ei liikuta ketään paitsi lukkojen taakse teljettyä äitiä, hellä äiti katoaa päiväkausiksi perättömän lastensuojeluilmoituksen takia - olisiko sittenkin ollut parempi opettaa vauva yksinäiseen ja kylmään maailmaan ettei shokki olisi ollut niin paha?
Voihan vauvaa hoitaa näinkin: "Minä saunoin silloin kun lapsi nukkui. Jos hän sillä aikaa heräsi huutamaan, niin siinähän sitten huusi, kunnes ehdin sieltä pois. Ei olisi tullut mieleenkään hankkia hoitajaa siksi aikaa, tai vielä vähemmän jättää saunomatta. " (Lainaus: Hevostalli.neti keskustelufoorumi) Mutta meidän Jylyllä on aina ollut syli tarjolla kun on ollut huono olo. Aina, paitsi Loimaalla viranomaisten rääkättävänä.
En pysty ajattelemaan, mitä vauvani mahtoi kokea Loimaalla - muistan ikuisesti hänet shokissa tuijottelemassa poliisiauton etuosassa. Enkä pakota itseäni ajattelemaan ennenkuin 31.8. joilloin meillä on aika sairaalaan lastenpsykiatrian osastolle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti