Meillä oli v. 2005 vuokralla mummonmökki ja talli Kaarinassa Turun Varissuon naapurissa. Sadan metrin päässä oli nk. juoppojen talo, kaunis hirsirunloinen talo jossa ei asuttu mutta juhlittiin toisinaan.
Juhminen oli harventunut ja nuorisoporukka oli käynyt talon kimppuun, rikkonut ikkunoita ja alkanut mellastaa siellä. Kävimme katsomassa ja kauhistuimme, talo oli ahdettu täyteen rojua, oli monta rikkinäistä telkkaria, monta risaa sohvaa ym. Juoppoporukka oli ilmeisesti tehnyt kellarintyhjennyksiä ja ajanut arvottoman rojun taloon sisälle.
Talo luvattiin minulle vuokralle mitättömällä vuokralla. Laskin että se kannattaa remontoida, ihanaa että päästäisiin melkein tallin viereen asumaan kun tallillakin kulki nuorisoa räpläämässä tavaroitamme ja hevoset oli päästetty joskus karkuun.
Vaan mellastavaa nuorisoa ei onnistuttu häätämään: poliisi ei viitsinyt. Kaarinan kaupungille talo oli yhdentekevä, mutta naapurustolle sillä oli jotain tunnearvoa ja nuorison pelättiin polttavan koko metsän. Poliiseja soitettiin turhaan, ne ajoivat talolle eikä siellä ollut ketään vaikka pauke ja huuto olivat olleet melkoiset.
Kerran minä ja lapset emme päästäneet polisia ajamaan talolle vaan vaadimme heitä menemään jalkaisin. Minä ja lapset seisoimme tiellä ja vaadimme tekemään jotain eikä vain pelleilemään. Eivät menneet vaikka soitin vuoropäivystäjällekin ja vaadin oikeasti tekemään jotain ilkivallalle. Autossa oli kuulemma kalliita laitteita joita ei voinut jättää. Poliisit uhkailivat sakoilla ja syytteillä, minä vaadin ottamaan kiinni tuholaiset, pattitilanne ja poliisit sitten häipyivät.
Kerran onnistuimme hiipimään talolle niin että karkuun vilistäviltä nuorilta putosi kännykkä. soitin poliisille että nyt selviää kuka siellä tuhoaa, mutta poliisi ei ollut kiinnostunut. Sanoin, että nuoriso riehuu katollakin 7 metrin korkeudessa ja joukossa on aika pieniä, joku vielä loukkaantuu tai kuolee. Poliisi käski palauttaa kännykän, eikä siinä sitten muu auttanut.
Talosta kaadettiin savupiippu ja tehtiin kattoon huoneen kokoinen reikä. Yhtäkkiä tuhoaminen loppui - arvelin että nuorisosta joku oli ehkä satuttanut itsensä pahasti. Sain luvan purkaa ja viedä pois hirsikehikon, minulla on maata rannikolla rakennuspaikaksi. Tein Kaarinan kaupungin kanssa kirjallisen sopimuksen kehikosta. Tarkoitus oli että lasten kanssa suoritamme pintapurun ja hirsien numeroinnin, mutta katosta oli satanut sisään niin paljon vettä että roju ja sisätilat olivat homehtuneet eikä siellä voinut olla, tuli heti nuha ja yskä. Jouduin luopumaan kehikosta.
En valittanut poliisin toiminnasta lääninhallitukseen. Lääninhallituksen mielestä poliisi ei toimi väärin tekee mitä tahansa tai jättää tekemättä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti