perjantai 10. heinäkuuta 2009

Poliisiin on petytty ennenkin VOL 5

Kerran kesällä 2007 tulossa Turkulaisen jaosta kotiin Rallamaijan (14-v.) kanssa. Takapuskurissani roikkui henkilöauto, joka ohitti minut Nousiaisten suoran alkaessa kylkeä hipoen koska ohitukseen ei ollut tilaa. Ohituksessa ei mitään järkeä ollut koska liikenne oli jonoutunut. Auto ajoi edessämme 15 kilometriä Mynämäelle ja ajo oli varsin epävakaata. Ajattelin että tuo lienee rattijuoppo.

Mynämäellä auto kääntyi S-marketin pihaan. Käännyin perässä ja ajoin tien toiselle puolelle leipomon pihaan nähdäkseni nouseeko autosta selvän vai juopuneen näköinen tyyppi.

Auton kuljettaja oli keski-ikäinen mies, jonka kasvot punoittivat kummasti ja silmät "seisoivat päässä". Hän oli huomannut minut . Hän tuli tien yli, vaati avaamaan autonikkunan, alkoi huutaa - ja kävi tukkaani kiinni, ravisti voimalla. 14-vuotias Rallamaija siis istui vieressä.

Soitin poliisille. Mies nauroi että hän on Uudenkaupungin poliisin hyvä tuttu ja meni kauppaan.

Poliisi ilmaantui paikalle, selitin tapahtunutta. Mies tuli kaupasta ja huusi suoraa huutoa, haukkui ja syytteli minua ja kehui osaavansa ajaa autoa. Ajattelin että ehkä ei ole humalassa mutta jotain on kyllä ottanut.

Miehen perhe, vaimo ja kaksi lasta, istuivat tiukasti autossa avaamatta ikkunaa. Ajattelin, että normaali vaimo marssisi paikalle ja tokaisisi "mitäs täällä tapahtuu" mutta miehen perhe ei edes tuijottanut meihin päin.

Mynämäen poliisimies jutteli radiopuhelimeensa virkaveljien kanssa, sitten toivotti huutajamiehelle hyvää matkaa. Ei edes puhalluttanut!

Menin arkipäivänä Mynämäen poliisiasemalle tekemään ilmoitusta mutta kahdella sormella kirjoittava poliisimies ei suostunut kirjaamaan tapahtumia oikein. Minula kysyttiin kivusta, sanoin etten muista koska olin niin järkyttynyt käsiksi käymisestä. Poliisi totesi, että ei se sitten ollut pahoinpitely jos en tuntenut kipua. Jouduin allekirjoittamaan paperin etten hyväksy kuulustelupöytäkirjaa ja asia jäi siihen.

Olen usein miettinyt, minkälaista sen vaimon ja lasten elämä mahtaa olla kun miehellä ei ole minkäänlaista kynnystä käydä käsiksi naisiin. Lastenkin nähden. Mitään turvaa ei tuolla naisella ole koska hänen miehensä on Uudenkaupungin Poliisin Tosi Hyvä Tuttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti