maanantai 6. heinäkuuta 2009

3.7. lastensuojelupalaveri ja Jyly kotiin

Ajoin aamuvarhaisella Turkuun hakemaan pari lausuntoa, Rallamaija meni Tyksiin ja Mirumaru lähti mukaan Saloon vastaanottokodissa pidettävään lastensuojelupalaveriin.

Lastensuojelupalaverissa minulla oli asianajaja, oikeusaputoimistossa oli tehty ihmeitä ja johtava oikeusavustaja oli tulossa palaveriin. Asiaan varmasti vaikutti että hän tunsi perhettäni, oli tavannut Liila-Iiriksen ja "tuo opetustoimen Turkka Hietanenkin niin kehui kuinka sun tytöt ovat tavattoman kivoja ja fiksuja"...

Palaverin henki oli perin kummallinen. Jos parkkipaikalta asianajaja soitti ja varoitti että Mynämäen sossutäti Junnila on erittäin "tiukalla" päällä. Sossutäti aloittikin heti julistamalla että "ei ole aikuismaista hypätä bussista ja ruveta liftaamaan. Meidän taytyy saada takeet siitä, että semmoinen ei ikinä toistu!". Täti oli avoimen vihamielinen.

Jylyn kohtelusta ei suostuttu puhumaan eikä Loimaan tapahtumista. Kun esitin että mitään oikeutta vauvan poisottoon ei ollut, hän vaan vetosi että sosialaipäivystyksen papereissa oli rastittu se kohta ja tämä kohta ja oli ollut huoli.

Sain kopion Loimaan lastensuojeluilmoituksesta. Olin odottanut, että Loimaan poliisi olisi keksinyt vaikka mitä, mutta vain sekavuuteen ja aggressiivisuuteen tyytyivät. "Äiti oli vaikuttanut hyvin sekavalta ja käyttäytynyt hyvin aggressiivisesti. Äiti oli kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä poliisin ja sosiaalityöntekijän kanssa." Silloin kun Tiainen oli ilmestynyt paikalle, olin kysynyt kuka hän on, eikä hän halunnut kertoa, oli siinä ärähtänyt että en näköjään suostu yhteistyöhön.

Loimaalta on myös väitetty että vauvalla ollut vaippoja, no olihan niitä. Eikä vesipulloa, ja se on totta, Jyly ei suostu juomaan vettä.

Palaverissa Junnila ei suostunut puhumaan Loimaan väitteistä. Junnila ei ollut selvittänyt mitä minusta Uudessakaupungissa todettiin, annoin lausunnon hänelle itse ja otettiin kopio. Annoin myös keräämäni lausunnot ja jokaisesta lapsesta koulutodistuksen tai työtodistuksen, joista näkee että ovat ahkeria ja kunnollisia.

Uudenkaupungin psykiatrin arvioinnissa lukee: "STATUS orientoitunut aikaan ja paikkaan. Melko rauhallinen. Vastaa asiallisesti ja adekvaatisti kysymyksiin.TApahtuneesta potilas on suuttunut. Ei anna masentunutta eikä maanista vaikutelmaa. Koostunut. Ei mitään psykoottisuuteen viittavaa. Tiedon lapsensa pikasijoituksesta potilas ymmärtää ja suhtautuu siihen melko rauhallisesti, muta on huolissaan lapsensa voinnista. Sanoo, että lapsi on nyt pahoinpidelty henkisesti koska on joutunut eroon äidistään. "

Sanoisin, että tuon parempaa "terveen paperia" ei pikaisesta tutkimuksesta varmaan voi saada. Loimaan poliisin toteama sekavuus ja aggressiivisuus oli siis erikoista laatua kun parani sillä juuri Loimaalta poistuessa. Minulle oli ilmoitettu, että palaverissa selvitetään psyykkistä tilaani, mutta mitään psykiatrian ammattilaista ei siellä ollutkaan.

Junnila paasasi uhkavaatimuksensa moneen kertaan vaikka oli jo ensimmäisellä kerralla niihin suostunut. Eli lapsen kotiinsaamisen ehtona oli tiukka tarkkailu, kolme kertaa viikossa tulevat sosiaalityöntekijät kotiini tarkkailemaan.

Jylyn kokemuksista ja hyvinvoinnista ei suostuttu keskustelemaan, vaikka minusta sen olisi pitänyt olla pääaihe. Turhaan tolkutin Junnilalle että "sinä olet Jylyn lastensuojelutyöntekijä!".

Junnila kierteli ja kaarteli tapaamiskieltoa kun siitä kysyin asianajajan kanssa moneen kertaan ja lopulta tokaisi että "hyvä on, MINÄ tein sen päätöksen ettei äitiä päästetä osastolle".

Jätin palaverissa kirjallisen eriävän mielipiteen, eli kritiikin tavasta jolla asiat oli hoidettu lastensuojelun taholta.

Ja sitten Tyksiä kohti hakemaan Jyly sairaalasta pois!

En voi raportoida riemukkaasta jälleennäkemisestä koska Jyly oli päiväunilla sinne saapuessani. Ennenkuin menin potilashuoneeseen sisälle etsin hoitajan jota pyysin tekemään inventaarion Jylyn varustekassista, ja hän suostui. Listaukseen tuli vain yksi vaippa koska Rallamaija oli jostain syystä käyttänyt omia vaippoja Jylylle eikä sairaalan vaippoja. Mutta se yksikin nyt todistaa etten ollut kokonaan ilman vaippoja pysäkillä liftaamassa.

Yritän saada kaikki asiakirjat nettiin ja linkitän ne sitten tähän blogiin.

2 kommenttia:

  1. Voimia sinne!

    Sosiaalitoimi väijyy yleensä heikkoja ja sairaita, onneksi olet selvästi keskimääräistä kykenevämpi hoitamaan omia ja lastesi asioita. Teit ehdottomasti oikean ratkaisun turvautuessasi julkisuuteen, muuten sinulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia nähdä lastasi.

    VastaaPoista
  2. ENTINEN ANONYYMI: Olet aivan oikeassa siinä, että julkisuus eli haastattelu Iltalehdessä 3.7.2009 oli ratkaiseva tekijä lapsen vapauttamisessa. Niin ei pitäisi oikeusvaltiossa olla, mutta valitettavasti tuolla juridiikankin puolella toimii vain puhdas manipulaatio.

    Jollei haastatteluasi olisi julkaistu iltapäivälehdessä, vauvasi olisi edelleen huostaanotettuna, "sijoitettuna kiireellisesti". Sosiaalityöntekijä ei olisi missään tapauksessa vapauttanut lastasi vielä, sillä käytäntö on, että lapset lojuvat huostaanotettuina useita viikkoja, koska "sosiaalityöntekijät tutkivat asiaa". Heko, heko.

    Yleensä eivät saa edes viikkojen tutkimisella mitään selville. He eivät oikeasti halua edes paljastaa mitään sosiaalityöntarvetta "asiakkaistaan"´, jotta sitä sosiaalityötä eli avohuollon tukitoimenpiteitä ei tarvittaisi. Että saavat jatkaa rauhassa urallaan kontrolloivina ja rankaisevina virkamiehinä.

    Ennustankin, että tulevaisuudessa meille syntyy Suomeen SOSIAALIPOLIISI. Sosiaalityöntekijöiden nykyinen työskentely lastensuojeluasioissa viittaa vahvasti sellaiseen. Sama sosiaalipoliisi rankaisisi myös esimerkiksi juoppoja ja sairaita.

    Jostain kumman syystä nykysossut vahvistavat omaa ammatti-imagoaan omimalla poliisin otteita. Niin paljon näkee tätä lastensuojeluactionia, joka on kuin jostain huonosta amerikkalaisesta elokuvasta! (Well, hauska miettiä, ketkä elokuvastarat olisivat hyviä pääosaan esittämään sosiaalityöntekijää...)

    Toiseksi, lapsen elämästä ei löydy niitä puutteita, joita huostaanottoon johtaneessa lastensuojeluilmoituksessa mainitaan. Siksi sossujen ei kannata hirveän tarkasti pöyhiä ja penkoa lapsiperheen elämää. Sossut osoittautuisivat olevan vain väärässä. Noloa.

    Hienoa, että lähdit julkisuuteen myös lehtihaastattelua hyödyntäen. Olet muutenkin hyvin hoitanut julkisuuttasi, sikäli kun sitä ikinä ihminen pystyy täysin hoitamaan. Mutta olet ollut ihailtavan aktiivinen ja selkeäsanainen. Puhut tärkeästä asiasta, jolla on merkitystä suomalaisille lapsiperheille.

    VastaaPoista